Ady 5 vuotta!!

Ady, tunnettu myös Maailmannavankuningattarena, täytti viime lauantaina 20.9 5 vuotta. Olin epähuomiossa varannut juhlapäivälle ruotsinristeilyn niin juhlistettiin puolipyöreitä jo perjantaina. Käytiin Adyn kanssa Porvoon vanhassakaupungissa ravintola Gabriel 1763:ssa (http://www.gabriel1763.fi/lng/fi) ja syötiin gourmetpizzat.

Ady tilasi Pellingin, eli pizzan johon tuli kylmäsavulohta, mätiä, tilliä, tilliöljyä, kananmunaa ja ranskankermaa. Emäntä tilasi Alvan. Nuo pizzat on ihan järjettömän hyviä!

5-vuotias odottelee ikioman synttäripizzansa jäähtymistä.

Hetki ennen kun pizzanpalasta tuli entinen. Onneksi näitä palasia oli monta!!

Ady on koira joka tekee kaiken aina täysillä, se joko kiukuttelee tai rakastaa, ja aina täysillä. Se vaatii huomiota täysillä, tai haistattaa huomiolle täysillä. Se joko tottelee ja tekee antaen kaikkensa, tai jos ei huvita, se ei tosiaankaan tee, yhtään mitään. Ady on koira joka ei jätä kylmäksi, itseasiassa emäntä käy toisinaan tulikuumana ja savu nousee korvista Adyn tempausten takia, toisinaan se tuntuu kaikkine temppuineen ja niine hyvine piirteineen maailman rakkaimmalle ja tärkeimmälle..

Tähän vuoteen on mahtunut lukemattomia ylä- ja alamäkiä, mutta viimeisinä aikoina meillä on mennyt varsin hyvin. Tänä  vuonna Ady on melkein jätetty metsään, Ady on melkein myyty, Adylle on karjastu pirun monet perkeleet, Adylle on pidetty pirun monet puhuttelut ja Adyn vapautta on jouduttu rajoittamaan, mutta jokaista tempausta on myös seurannut ne hyvät asiat jotka tekee Adystä niin rakkaan. Adyn ilo, into, halu ja huumorintaju on vertaansa vailla. Toissa viikolla Ady lähti kiipeilemään sohvalla istuvien vieraiden päällä josta se tipahti rahin kylkeen, rahin kansi siirtyi pois ja Ady kellahti selälleen rahiin. Onnistuuko kukaan muu koira joutumaan selälleen rahin sisään kun tarkoitus oli vain rakastaa neljää ihmistä samaan aikaan!?!?

Ady rahissa :)

Eläköön ja hiphurraa!! kaikkien aikojen Adylle, koiralle joka tekee kaiken täysillä.

Syysilta Husvikenissä

Käytiin alkuviikosta Husvikenissä nauttimassa lämpimästä ja aurinkoisesta syysillasta. Koirat haistelvat, köpöttelivät, jolkottelivat, kahlailivat, katselivat merilintuja, söivät moskaa ja poseerasivat.

Porvoon kr näyttely

Iiva kävi kehässä hakemassa jumbosijan ;) Minun mielestä se on maailman kaunein, somin ja suloisin, tuomarin mielestä täytettä oli liian vähän, niinkuin jokapaikassa. Iiva sai H:n. Toivon Suski esitti Iivan.

"Erittäin hyvän tyyppinen. Feminiininen mutta tarvitsisi lisää voimaa jokapuolelle. Feminiininen pää joka sopii vartaloon, joka tarvitsee lisää vahvuutta. Hyvä niska/kaula. Tarvitsisi lisää eturintaa. Hyvässä lihaskunnossa. Lyhyt vartalo. Liikku hyvällä "draivilla". Erinomainen väri. Mukava luonne." Tuomari: Mette Tufte, Norja.

Imatran rauniot

Noniin, takanapäin monta tuntia puuduttavaa ajamista, pitkät iltapäikkärit ja onnistuneet treenit. Käytiin Iivan kanssa raunioilla Imatralla. Rauniorata ei ollut kovin iso mutta siellä oli ihan hirveästi piiloja, kiva rata oli, tykkäsin.

Kaikki koirat hakivat 3 maalimiestä, käytettiin samoja piiloja. Iiva oli ensimmäisenä.

Ensimmäinen maalimies oli tuon Iivan takanaolevan kuvun alla, "laivanraadon ruumassa"

Paikallaistamista, haju tuli myös tuolta minne Iiva katsoo, useampi koira sai hajun tuolta reunalta.

Kesällä Iiva otti häiriötä häiriöhenkilöistä radalla, nyt se on siedättynyt niihin eikä käy hakemassa huomiota niiltä

Toisella maalimiehellä. Iiva taisi olla ainoa koira joka ilmaisi tuolta päältä, piilo oli siis tuon kasan alla olevassa putkessa (ei kuvassa näkyvä).

Isoaaltoisen kattopellin päällä. Iivan liikkumista raunioilla on kiva katsoa, se liikkuu hyvin, on ketterä eikä arkaile mitään materiaaleja/alustoja. Meillä oli kahdessa tynnyrissä tulet savuttamassa, tässä kuvassa savua näkyy tuossa oikeassa reunassa. Iivan ilmaisut on myös parantuneet, se ei enää läheskään yhtä usein jätä maalimiestä huonon ilmaisupaikan takia tai siksi ettei pääse maalimiehen luokse/lähelle.

Kolmas maalimies oli tässä tornissa tuossa keskimmäisellä tasolla. Piilolle oli kaksi ovea jotka olivat vastakkain, toinen ovi oli tuon valkoisen ympyrän nousevan kaaren kohdilla ja toinen suoraan vastapäätä toisella puolella. Iivalla kesti hetken ennen kun se tajusi lähteä nousemaan ramppia pitkin, haju nousi ilmeisesti ylöspäin piilosta koska Iiva kävi pariin otteeseen tuolla ylimmässä kerroksessa ennen kuin löysi.

Nuo käytävät on ritilää, Iiva kulkee myös ritilöillä ongelmitta.

Lähellä on mutta hajuu nousee ylöspäin.

Ylätason tarkastaminen.

Ei löytynyt, takaisin alas.

Taas tässä :)

Iiva ilmaisi tässä kohdin mutta haukku ei ollut kovin hyvää. Maalimies yrittää palkata aina hyvästä haukusta ja sarjan päälle ja sellaista ei nyt tullut. Iiva lähti vielä kerran..

..tarkistamaan yläkerran, ja alastullessa se sai siltä toiselta puolen vahvan hajun ja ilmaisi hyvin siltä puolelta.

Tyytyväinen, taitava.

Kyllä oltiin väsyneitä kun päästiin kotiin. Yksinajaminen on kyllä tappavan tylsää, onneksi oli onnistuneet treenit, kannatti ajaa.

Leikkiä, piehtaroimista ja omenanpoimintaa mummolassa

Hengailtiin iltapäivällä mummolan pihalla vajaa tunti, siihen tuntiin mahtui niin painia ja leikkejä, juoksentelua ja posetusta sekä tärkeimpänä omenansyöntiä.

Iiva ponnistaa

Puolivälissä..

Kunnon kurkotus niin yltää omenaan.

Jotkut omenat on niin korkealla että niihin yltää vain hyppäämällä.

Tyyne otti kopin heitetystä omenasta

Hauk!

Lääh.

Puuh.

Kolmikko

Iiva riippukeinussa, vähänkö on soma!

Tyyne

Iiva posettaa

Juoksentelua

Suupainia

Iivan ilme!

Golden smile

Iiva on oppinut piehtaroimaan, se ihan selkeästi matkii Adyä, koska aina kun Ady piehtaroi niin Iiva alkaa piehtaroida. Iiva myös liukuu, se heittäytyy selälleen mäessä ja liukuu alas, ilmeisen kivaa.

Liukumäki

Ady nappaa omenan

Viikonloppu on taas aika koirapainoitteinen, Iivalla on lauantaina rauniotreenit Imatralla ja sunnuntaina näyttelyt täällä Porvoossa.