Ulkoilua, treffejä, shoppailua, herkuttelua ja ruokapulinaa

Loman ensimmäinen päivä meni hujauksessa. Aamu alkoi lenkillä Ellun, vauvan ja Frodon seurassa. Käveltiin pätkä Humlan pururataa ja tultiin Tarkkisten kylän läpi kotiin, reilu 5 km:n kävely ihanassa aurinkoisessa säässä.

Sitten kauppareissut päälle, ihmisruokakauppaan ja koiranruokakauppaan. Tyypit tulivat mukaan koirakauppoihin, ostettiin Dogsportista lihaisia luita ja vähän hevosen lihaa, lampaan mahaa ja lohta ja kuivattuja herkkuja tietenkin myös. Minä en voi vastustaa noita koirien irtokarkkihyllyjä :) Tällä kertaa tuli ostettua kanin-, hevosen-, peuran- ja lampaankuutioita sekä naudanmahaa. Käytiin myös Fish & Catissa kasvismössöä ostamassa. Siellä myydään Oscarin kasvismössöä ja se on miljoona kertaa parempaa kun kilpailijoiden litkut. Kokeilkaa ihmeessää jos törmäätte ja vertailkaa. Aavistuksen kalliimpaa, mutta niin hintansa väärti, en ole kertaakaan ostanut muita mössöjä sen jälkeen kun kokeilin Oscaria. Oscarin kasvismössö ei myöskään räjähtele kun pakkaukseen tekee reijän, aikaisemmin sai siivota niitä pirun litkuja aina kattoa myöden! Kesällä teen omat mössöt kun kasvikset on halpoja mutta muina vuodenaikoina ostan valmista.
  Olen myös hurahtanut Oscarin koiranpuuroon. Se on sekoitus eri viljoja ja pellavansiemeniä, ensin liotetaan ja sitten laitetaan uuniin. Olen sekoittanut vaihtelevasti puuron joukkoon porkkanaa raastettuna ja valkosipulia, tai omenaa, tai mustikkaa, välillä puuro ihan puurona. Puuro tuoksuu ihanalle, näyttää ihanalle ja koirat tykkää.

Kotona tyypit sai sitten luut syödäkseen ja sitten hetkeksi päikkäreille ennen kun lähdettiin Lillin ja Tarmon luo peltolenkille. Vähän rallailua mutta huomattavasti enemmän haistelua ja rauhallista liikkumista, mukavaa vaihtelua. Täällä on kaikki pellot käännetty niin niille ei kyllä ole nyt menemistä, ja jos joskus mennään jollekin metsäniitylle, niin se on niin täyteen miinoitettu papanoilla että lenkkeilystä ei tule yhtään mitään, nämä vaan metsästävät papanoita.. Iiva löysi vielä jäätäkin mitä se söi innoissaan, tänä talvena ei hirveästi ole jääpaakkuja päässyt syömään..

Sian niskat/kaulat/mitkälie työn alla.

Yleensä annan koirille yhdet tuollaiset isot luut viikossa, annan ne ennen vapaapäiviä, eli yleensä perjantai-iltana, koska haluan seurata niiden vointia ja viedä ne pidemmälle lenkille. Tähän asti ei ole ollut mitään ongelmia luiden ja ruuansulatuksen kanssa mutta sen verran on peloteltu tukoksilla ja ties millä että en uskalla jättää niitä yksin luunsyömisten jälkeen. Uskon kuitenkin että luut sisältävät paljon hyödyllisiä juttuja ja koirat tykkää niitä kaluta ja hampaatkin pysyvät hyvinä, niin aion niitä antaa jatkossakin, ellei rupea tulemaan ongelmia. Iivalla menee usein vatsa löysälle heti luun syömisen jälkeen, niin sitäkin pitää vahtia ettei se tee sisälle, sen ulospyytäminen on niin hienovaraista että sitä täytyy ihan seuraamalla seurata että tajuaa sillä olevan hätä, Iiva vilkaisee ulko-ovea kerran ja kerran minua, toisin kuin Ady, joka pitää sellaista meteliä (mouruaa ja urisee "öouurrrrrr") ja tamppaamista että on mahdotonta olla tajuamatta että "nyt tarttis lähteä". Yhdessä vaiheessahan Iiva oksensi luun syömisen jälkeen sellaisia aivan valtavan kokoisia limavaahto-oksennuksia, mutta niitä ei ole tullut pitkään aikaan. Luulen että se oksensi silloin koska se urheili niin hulluna niiden luiden kanssa, se varmaan nieli ihan hirveästi sylkeä, limaa ja ilmaa luuta syödessään.
  Seuraava ruoka luun jälkeen sisältää reippaasti kasviksia, puuroa, öljyä ja sisäelimiä, ne on vissiin sellaisia vatsaa löysyttäviä ruoka-aineita, ja neste- ja kuitupitoisia. Noillahan menee vatsat kovalle kun nuo luut joita annan on niin isoja. Jos pystyisin niin antaisin pieniä luita ja vähän useammin, mutta koska noi ahneuksissaan nielee kaikki miehen nyrkkiä pienemmät luut kokonaisina (varsinkin Iiva, Ady on suht järkevä nykyään mitä tulee luihin) niin siksi näin. Noissa isoissa luissa ne ei myöskään niele niitä jämiä yhtä innokkaasti kun ovat jo saaneet syödäkseen. Tyypit saa lisäksi lihaa jossa luuta ja rustoja on jauhettu mukaan noin kerran tai kaksi viikossa.

Joskus tuntuu että tämä ruokinta menee ihan mutulla, mutta tuskin tuossa kauheasti mikään ole pielessä kun molemmat kuitenkin voivat hyvin, jaksavat ja haluavat liikkua, karva kiiltää, kynnet kestävät, tassut/polkuanturat on pehmeät ja ehjät, iho on kunnossa, hampaat ja suu on hyvässä kunnossa ja kakka on kiinteää. Kummallakin silmät vähän rähmii, mutta se on sellaista väritöntä tai vaaleanharmaata, ne on rähminyt aina, ruokintatavasta riippumatta, Adyn korvia ei tarvitse putsata kun korkeintaan kerran vuodessa, ne on aina ihan putipuhtaat, Iivan korvat tarvii muutaman kuukauden välein putsata..

Oho, taas lähti vähän rönsyilemään :) Ruokinta kuuluu lemppariaiheisiin :)

Viikon kuulumiset

..tai noh, ei täällä sen kummempia..

Kävin viime keskiviikkona nopeasti hallilla tekemässä vähän noutoharjoituksia, ja pitoharjoituksia. Ne etenee koko ajan. Iiva taitaa pikkuhiljaa ruveta ymmärtämään että palkka tulee siitä että saan tavaran käteen, että tavaran ylösnostaminen ja viskominen ei riitä. Iiva malttaa myös pitää patukkaa useita sekuntteja, ja joskus jopa niin että voin koskettaa patukkaa eikä Iiva irrota otettaan. Aika hyvä, ettenkö sanoisi :) Nyt me jäädään tottistauolle, hakumetsään ja raunioille mennään kunnes juoksut alkaa. Iivan juoksujen aikana ajattelin käydä hakutreeneissä ja raunioilla Adyn kanssa.

Muuten ei mitään sen kummempaa, metsäilyä, laiskottelua, pihahommia (ekaa kerta tänä vuonna!) ja muuten vaan elämää. Ensi viikon olen lomalla, ja heti huomiseksi on jo sovittu treffit Lillin ja Tarmon kanssa.

Voihan seuraaminen.. Itkupotkuraivari.

Meidän seuraaminen menee vaan huonommaksi ja huonommaksi koko ajan. Sivulletulo ja perusasento on edelleen ihan ok, taiitseasiassa ne on ihan hyviä, välillä se jää vinoon taakse, mutta noin muuten. Mutta seuraamisesta ei tule yhtikäs mitään. Se vinottaa edelleen, se siirtyy metrin verran sivuun, se jää taakse, se pysähtelee.. Pari vikaa viikkoa ollaan yritetty vähän eri juttuja tuon seuraamisen kanssa, mutta mitään sellaista "hei wau tää toimii" -juttua ei ole löytynyt. Olen tehnyt sellaisia 90* käännöksiä vasemmalle, ne menee hyvin, Iiva pysyy oikeassa paikassa ja kääntyy hyvin siinä vieressä, teen niitä siis paikallaan, seuraamisen yhteydessä kulmat menee joskus hyvin mutta yleensä huonosti. Olen tehnyt paljon neliötä vasemmalle, joskus ne menee ihan hyvin, joskus ne ei mene ollenkaan hyvin, teen paljon yhden askeleen seuraamisia, ne menee nykyään suht suoraan kun pidän keppiä Iivan reiden päällä, mutta kyllä ne menee vinoonkin aina välillä. Olen yrittänyt tehdä pitempää suoraa seuraamista ja käskeä käskysanalla seuraamaan aina kun se lähtee seilaamaan, se toimii aina silloin tällöin, useimmiten ei. Yritin seurauttaa nakki nenän edessä, eli ihan alkeis seuraamista, mutta olen nyt koko syksyn ja talven kieltänyt Iivaa hamuilemasta nyrkkiäni, niin eihän se enää "uskalla" roikkua siinä.. Tää on ihan toivotonta. Mua harmittaa ja masentaa ja ärsyttää. Ja kaikenlisäksi Iiva on nyt alkanut paineistumaan, seuraamisharjoitukset aina venyy ja palkkaamaan ei pääse kun ei tule onnistumisia niin motivaatiokin sillä laskee. Se yrittää alussa aina hirveesti, perusasennossa se on ihan täpäkkänä, mutta seuraaminen ei vaan onnistu, ihan kun se ei tietäisi ollenkaan mitä siltä vaaditaan. Mutta minä en ymmärrä miten se ei voi tietää mistä on kyse, sehän on tehnyt seuraamista 1½ vuotta, ensin nakittaen, ja sitten lyhyitä pätkiä ilman nakkia, ja se on teknisesti ollut ihan oikeanlaista seuraamista, ja yhtäkkiä, siis about kahden treenikerran aikana niin jotain tapahtuu, enkä ole saanut sitä korjattua yli kolmeen kuukauteen. Mä en tajuu. Tiedän että lähdin liian nopeasti lisäämään askeleita mutta huomasin sen kahden harjoituskerran jälkeen, se ei kerennyt tehdä montaa huonompaa seuraamispätkää ennen kun palasin niihin yhden, kahden ja kolmen askeleen seuraamisiin, mutta se oli jo myöhäistä.. En tiedä johtuuko se tuosta vai jostain muusta, mutta voin sanoa että harmittaa ihan hirveästi :(

Tekisin mitä tahansa että saisin takaisin tämän fiiliksen, kesäkuvat otettu elokuussa ja maneesikuvat joulukuun ihan lopussa:

 Voi eih, nyt harmittaa vielä enemmän, näkisittepä meidät nyt.. :(

Tottisrintamalla kaikki muut asiat etenee, jopa nouto onedennyt ja on hyvällä mallilla, teen siitä postauksen joku toinen kerta, en vaan osaa iloita niistä muista asioista kun tuo seuraaminen on mennyt niin huonoksi.

Loppuun vielä muutama kuva eiliseltä, aurinko paistoi ja oli ihanan keväinen päivä.

Iiva mustikkapuskassa

Ady ei halunut poseerata, yritin kaikkeni, turhaan.

Kaunis Iiva

Adyn maski  <3

Tuholaisongelma jatkuu

Iiva taitaa joutua eteiseen. Täällä hypitään edelleen pöydillä ja lipastoilla, uusi hiiri syötiin taas ja makuuhuoneen lampun johto.. En tiedä kumpi tekee ja mitä, mutta kokeillaan nyt näin jonkin aikaa..

Naarmuja ruokapöydällä, Iiva(?) on ilmeisesti yrittänyt hypätä lattialta pöydälle mutta valunut takaisin lattialle, kivat naarmut jää..

By Ryde'nin Captain lampun "päällepistäjä/sammuttaja"

Samaisen lampun johtoa.. Mä itken jos tuota johtoa ei voi vaihtaa, tuo lamppu on hienoimpia asioita mitä täällä kotona on..

Mökkeilyä

Käytiin perinteisellä tyttöjen mökkilomalla viime viikonloppuna.

Iiva ja Silja katselevat ulos ikkunasta

Ady oli ihmeen levoton koko viikonlopun, tämä hetki taisi olla ainoa kun sitä pystyi silittämään, se vaan puski ja pyöri ja hyöri ja yritti nuolla naamaa ja hyppiä päin.. Yleensä nuo on voinut laittaa johonkin tiettyyn paikkaan ja pyytää makuulle lepäämään, mutta koko viikonlopun Adyn oli omituinen.

Iiva änkesi Hannan ja Siljan väliin

Ulkoleikkejä

Iiva ihmetteli takkaa, siellä ei ollut tulta, ei olut ollut koko viikonloppuna, mutta tuossa se seisoi ja tuijotti takan luukusta sisään monta minuuttia.. Eeeeeerittäin Iivamaista :D

Hetken rauha

Iiva pieni sylikoira nauttii rapsutteluista

Adyn sydänultra

Adyllä oli tänään sydämen kontrolliultra Lahden Vethausissa. Siltähän löytyi yllättäen reilu vuosi sitten sivuääni sydämestä vaikka se 3 ensimmäistä vuotta oli elellyt ilman sivuääniä. Vuosi sitten Seppo Lamberg ultrasi sen ensimmäisen kerran ja löysi pikkiriikkisen reiän vasemmasta eteiskammioläpästä, muuten sydän oli terve. Tänäänkin oli hyviä uutisia, takaisinvirtausta oli vähemmän kuin vuosi sitten ja muutenkin sydän oli funktioltaan aavistuksen viimevuotista parempi. Lamberg arveli että sivuääni voisi olla tulehdusperäistä. Adyn lähisuvusta kaksi koiraa on menehtynyt sydämen kasvaimen takia, joten pyysin että sydän tutkittaisiin siltäkin osin, sen verran mitä ultrasta pystyi näkemään niin Adyn sydämestä ei kasvainta löytynyt. Adyä pelotti koko toimitus, se kyyristeli siitä hetkestä lähtien kun mentiin parkkipaikalta sisälle siihen asti että tutkimus lopetettiin ja se sai herkkuja, sit se vapautui. Helpottunut ja onnellinen olen että Adyn sydän on hyvässä kunnossa.

"Sydänkontrolli.
Ady koiran sydämeen eiole kehittynyt laajentumaa. Sydänlihaksen supistuvuus ja seinämäpaksuudet ovat normaalit. Sydänlihaksen vajaatoimintaa ei todeta. Dopplertutkimuksessa ei todeta synnynnäiseen sydänsairauteen viittaavia virtauksia. Aiemmin osoitettu vasemman eteiskammioläpän vuoto on pikemmin lievittymässä eikä se ole aiheuttanut tulehdusta sydämeen. Lääkehoidolle ei ole tarvetta. En tässä vaiheessa suosita kontrollitutkimusta ellei sivuääni voimistu." Seppo Lamberg.

Tutkimuksen jälkeen ajettiin Doriksen ja Keijon luo katsastamaan niiden uusi koti, juoruamaan ja sitten Marika ja Iiva harjoittelivat näyttelyseisomista ja juoksemista. Olen ilmoittanut Iivan Lahden näyttelyihin huhtikuun lopulla ja Marika on luvannut esittää Iivan. Hyvin sujui harjoitukset :)

Uusi metsäpolku

Löysin viikko sitten ihan sattumalta aarteen, ja ihan tästä läheltä. Olin ajatellut kävellä sellaista metsänhoitotietä pitkin mutta huomasinkin että juuri siihen mihin olin pysäköinyt auton niin lähtikin polku metsään. Ja voi luoja kuinka kaunista siellä olikaan, ensin pari-kolmesataa metriä ihan normi metsää mutta sitten pienen nousun jälkeen löysin itseni sellaiselta valtavan laajalta kalliolta jossa kasvoi paljon paksua sammalta ja mäntyjä ja mustikan varpuja ja puolukan mitälie ja kelohonkia oli kaatunut ja kiviä ja vaikka mitä! Ainiin, ja peuran ja hirven ja jäniksenpapanoita niin paljon kun bulmastiffit vaan jaksaa löytää ja syödä! Katsokaa!

Törmättiin australialaiseen labradoodleen, aika vauhdikas tapaus, koiran nimi oli Luna, se oli 7kk vanha, ja se oli todella kauniin värinen.

Ady ja Luna

Ady Bjurbölen kauneimmalla kallioalueella

Iivakin posetti

Ihan heti ei uskoisi että tämä kuva on otettu helmikuun lopussa

Jännä kivi

Sama kivi toisesta suunnasta

Maisemaa

Sammalta!

Rippeet

Tyyppi löysi kepin!

Linnut mekastivat, tyypit kiinnostuivat

Loppuleikit

Maailmannavankuningatar puhtaissa lakanoissa