Venyttelyä

Viime viikolla asuttiin muutama päivä mummolassa, meidän äiti oli ulkomailla ja isä tekee pitkä päivää niin pidettiin Tyynelle seuraa. Muuten meni ihan ok, mitä nyt Ady oli tosi stressaantunut, se on ihan hirveässä kerjäämismoodissa heti kun pääsee ovesta sisään, eikä se pysty rauhoittumaan kun vahtii jokaista liikettä koko ajan, ensimmäisenä yönä heräsin kolme kerta siihen että Ady tonki roskiksia.. Iiva sen sijaan söi äitin molemmat sählymailat.. Ei siis yöllä vaan päivällä kun olin töissä.

Viime tiistaina käytiin siellä fyssarilla ja saatiin kotitehtäväksi venyttelyä. Porukoilla on iso kylppäri jossa lattialämmitys, niin venyteltiin sitten siellä. Olen nyt kolmena päivänä venytellyt ja huomaan että se oikea takajalka pehmenee kerta kerrasta, se venyy siis paljon paremmin. Iiva on myös rauhoittunut, se makaa melkein kokoajan ihan rauhallisena ja rentona, ei pelleile, piehtaroi, eikä natustele kättäni.

Otin muutaman kuvan toisesta venyttelykerrasta.

Toisena venyttelypäivänä alussa oli havaittavissa penimuotoista pelleilyä :)

Rauhallisena makoilua lämpimällä lattialla

Vasen takajalka, tämä on siis se oireeton koipi

Kun käänsin Iivan vasemmalle kyljelle että pystyisin venyttelemään oikeaa jalkaa se rupesi taas pelleilemään, ilme piti ikuistaa

Oikean jalan venyttelyä.

Nämä kuvat on siis otettu toisella venyttelykerralla, harjoiteltiin enemmän rentoutumista kuin venyteltiin, eli nuo venyttelevät liikkeet olivat sellaisia aika nopeita, halusin totuttaa Iivaa noihin liikkeisiin ja asentoihin, liikuttelin jalkaa rauhallisesti takaata eteen, ja pidin venytystä vain muutaman sekunnin.

Seuraavissa neljässä kuvassa näkyy miten saan jo saman venyttelysession aikana Iivaan jalkaa venymään enemmän. Se fyssari sanoi ettei jalkaa saa venyttää ollenkaan voimalla, vaan todella hellävaroen ja vain niin paljon kun koira rentona myötää.

Sunnuntai-iltapäivänä venyttelin ja hieroin Iivan reisiä. Ne venyivät huomattavasti enemmän kun mitä tuossa ylläolevassa kuvassa, siis varmaan reilut 10 cm ylöspäin. Olin ihan yllättynyt, fyssari sanoi että kun hieroo ja venyttelee koiraansa niin oppii huomaamaan kireyksiä ja jumeja, en kuitenkaan ihan luottanut itseeni että mitään huomaisin, mutta nyt kun on melkein joka päivä puljannut noita Iivan takajalkoja, niin kyllä sen eron huomaa. Tuo että takajalat venyvät niin paljon enemmän joka päivältä, en tiedä mistä johtuu, luulen että se johtuu suureksi osin siitä että Iiva on rauhallisempi, rennompi, ja luottavaisempi. Ehkä sitä ei satu eikä sen tarvitse jännittää? Vähän on vaikea uskoa että takajalan liikerata paranisi vajaassa viikossa yli 20 cm eteenpäin venytettäessä..

Venyttelykuvien lisäksi on pakko laittaa vielä yksi kuva joka on otettu pimeässä metsässä. Olen heijastimien puolestapuhuja, ihan niinkuin moni muukin. Mielestäni on edesvastuutonta ja holtitonta ulkoilla tuolla pimeässä ilman kunnollisia heijastimia. Omani käyttävät Hurtan heijastavia Y-valjaita, kaulapantaa ja vilkkua (Adyllä punainen Ruffwear, Iivalla valkoinen Orbiloc). Koiranloimissa on myös yleensä hyvät heijastimet. Jos ovat kytkettynä niin taluttimet ovat samaa sarjaa ja myös heijastavia, lisäksi omat heijastimet, otsalamppu ja loistava käsiheijastin.

Ilman heijastimia Iiva maastoutuisi lähes täydellisesti, eikä Adyäkään erottaisi kauempaa, muistakaa siis heijastimet!

Iivan fysioterapia

Käytiin eilen illalla ensin Toivon luona leikkimässä lyhyesti ja suunnattiin sieltä sitten fysioterapiaan. Huomasin siis että Iiva vinottaa ja otin yhteyttä koirafysioterapeuttiin. Eilen oli ensimmäinen käynti. Ensin käveltiin suoraan edestakaisin ja sitten ympyrällä kumpaakin suuntaan. Ft oli näkevinään oikean takajalan liikkeen lyhyempänä. Tämän jälkeen mentiin sisälle ja siellä ft katsoi istumiset ja makaamiset. Istumisissa ei huomattu mitään kummempaa mutta makuuasennossa ft huomasi oikean takajalan hieman törrötävän ulospäin. Iiva kyllä makasi suorassa, sillä oli kummatkin takajalat alla, tassut oli samalla kohdalla mutta reisi vähän kääntyi ulos. Tämän jälkeen käveltiin useampi kerta sellaisen korokkeen yli, ft halusi nähdä kumman jalan se ensin nostaa tasolle, ensin ft oli huomaavinaan toispuoleisuutta mutta kun jatkettiin tehtävää niin toispuoleisuus tasoittui.

Seuraavana kopeloitiin, edestä aloitettiin. Niska, kaula, etulavat ja selkä. Lannerangan kohdalla Iiva reagoi, se käänsi nopeasti päätään ft:ä päin. Loppupätkä selästä ei aiheuttanut reaktiota. Takajalat kopeloitiin viimeisenä, vasemman paineluun ei reagoinut mutta oikea takajalka sai taas aikaiseksi samanlaisen reaktion kuin lannerangan painelu. Seuraavana olikin vuorossa kylkimakuu että lihaksia pystyisi tunnustella niin että ne olisivat ihan rennot. Iiva meni nätisti makuulle mutta kääntyi heti selälleen rimpuilemaan, se nousi ylös mutta pyydettiin takaisin makuulle. Kovasti se yritti pistää pelleilyksi mutta hetken päästä se rauhoittui makaamaan oikealle kyljelleen niin että ft pystyi venyttää ja hieroa vasenta takajalkaa. Iiva ei reagoinut tähänkään, mutta se puski ihan hirveet hilseet pintaan. Vasemmalle kyljelleen makuulle meneminen meni ihan pelleilyksi, Iiva vain piehtaroi ja otti minun kättä suuhun, se ei purrut mutta mälvi sitä, se ei ole aikaisemmin tehnyt tuota ollenkaan. Iiva ei rentoutunut vaan se katsoi koko ajan ft:ä ja hänen käsiään, antoi hieroa ja venyttää, mutta tämä oikea puoli ei venynyt yhtä paljon kuin vasen.

Iiva lähti kävelemään huoneessa tämän jälkeen. Ensin se käveli ihan normaalisti mutta sitten se otti muutaman ihan selkeästi erilaisen askeleen, se näytti siltä kuin olisi mennyt pissalle. Käveli siis silleen miten nartut kävelee juuri ennen kyykistymistä.

Ft arveli että Iivalla on esimerkiksi sen vuoden takaisen auto-onnettomuuden jälkeen ollut kipuja ja on käyttänyt jalkaa vähemmän minkä seurauksena lihas lyhentynyt. Viikon päästä uusi käynti ja venyttelyä kotona.

Sienimetsässä

Reilu pari tuntia linnunlaulun täyttämässä aurinkoisessa metsässä. Suppiksia kasvoi röykkiöittäin, löysin jopa kanttarelleja. Koirat tykkää näistä sieniretkistä, saavat kaikessa rauhassa haistella, piehtaroida, syödä keppejä ja heinää, kaivella kuopia ja juuria maasta, juoksennella ja leikkiä.

Yhteistyötä

Välillä leikittiin

Saalis

Yksi noista kanttarelleista oli tosi iso, ja paksu :)

Tylsyyttä, raato, pöytiä ja varikkoetsintää

Tylsän viikon loppupuolelle saatiin onneksi jotain kivaa tekemistä. Koko viikon satanut enemmän tai vähemmän, pimeätä aamulla ja pimeätä jo iltapäivästä, aurinko laskee ennen kun töistä kerkeää kotiin.. Masentavaa.

Torstaina käytiin kentällä, halusin harjoitella pöytiä. Tähän asti olen tehnyt merkiltä pelkästään oikealle pöydälle menemisiä, nyt halusin harjoitella vasenta pöytää. Aloitin ihan siitä metrin päästä, muutama kerta ylöshyppy pöydälle, maatemeno ja palkkaus. Pikkuhiljaa siirryttiin kauemmas ja kauemmas kunnes oltiin jo merkin kohdilla. Kenttä oli märkä ja merkin ja pöydän väliin jäi iso vesilätäkkö. Iiva ei tykkää vesisateesta, eikä vesilätäköistä. Jos itse olin Iivan ja pöydän välissä niin Iiva meni paremmin, mutta jos siirryin pois siitä välistä niin Iiva kiersi koko sen valtavan lätäkön ja hipsi sitten pöydälle. Pari kertaa se kävi katsomassa pöydän vierellä olisko siellä herkkuja, ja kun ei ollut, ei mennyt pöydälle, silloin aina otin taas lähempää muutaman kerran että sain vahvistettua sen että palkka tulee kun pöydälle menee makaamaan.

Punainen pallo on merkki, ruksit on minä, ja viivat on Iivaa, eli jos seisoin viininpunaisen ruksin kohdalla niin Iiva meni suoraan pöydälle, jos seisoin liilan ruksin kohdalla se kiersi melkein aina tuon lätäkön.

Pari kertaa tein myös oikealle pöydälle, siellä ei ollut lätäköitä ja Iiva taitaa tykätä tästä(kin) tehtävästä, hienot onnistumiset väliin ja sitten taas jatkettiin vasemmalla pöydällä. Vaihtelin paikkaa mistä käskin pöydälle, ja kun huomasin että se rupeaa väsymään niin laitoin sitten pöydälle namit (en siis palkannut maakuullemenosta) valmiiksi odottamaan niin että Iiva näki kun laitoin ne sinne. Menin Iivan puolelle lätäkköä ja lähetin pöydälle ja sinne meni lätäkön yli ja pöydälle. Olen ihan tyytyväinen, sekä Iivaan että minuun, etten hermostunut siitä lätäkönkiertämisestä vaan jätin sen omaan arvoonsa, uskon että Iiva menee huomattavasti paremmin kun saa muutaman kerran vielä treenata, mielellään ilman lätäköitä :D

Lauantaina oli varikkoetsintää. Oltiin yhdistetty kaksi ryhmää kun molemmissa ryhmissä oli vähän porukkaa. Vierailla maalimiehillä on hyvä harjoitella, Iiva ei ole koskaan reagoinut vieraisiin, mutta jotkut koirat tottuvat etsimään vain oman ryhmänsä maalimiehiä. Halusin Iivalle tällä kertaa etsintää, koska viime viikolla oli kahdet treenit missä keskityttiin muihin asioihin (risteily, ilmaisu) ja palkattiin suoraan ilman ilmaisua. Toivoin vaihtelevia piiloja, ja yhteen piiloon meni toisesta ryhmästä äiti ja alle kouluikäinen lapsi. Lapsi kiljui riemusta kun Iiva löysi heidät, ensin säikähdin että Iiva oli tallonnut sen vahingossa mutta kun toisen ryhmän jäsenet rupesivat naureskelemaan ja sanoivat että lapsi kiljuu aina riemusta kun hänet löytää niin sekin säikähdys meni nopeasti ohi. Iiva ei ollut reagoinut riemunkiljahdukseen mitenkään. Yhteensä maalimiehiä oli 5, ensimmäinen oli putkien ja pressujen alla, toinen oli putkessa (sieltäkin kuului naurua :D ), kolmas muutaman metrin korkeudessa betonitasojen päällä (tässä Iiva ilmaisi kun ei päästy heti palkkamaan), neljäs oli arkussa ja viides rekkalavan kyydissä. Iiva löysi kaikki paitsi viimeisen todella nopeasti. Se liikkuu hyvin, se käyttää nenäänsä hyvin, se suuntaa oikeaan suuntaan ja se paikallistaa hyvin. Hyvänmielentreenit.

Ainiin, meinasin unohtaa kertoa. Lauantaiaamuna kiersin lenkin jota ollaan nyt ruvettu käyttämään, (se on vain kilometrin pituinen, kiertää meidän piha-alueen, pienen metsän, pellon ja metsän läpi tielle) niin ihan tuossa alle sadan metrin päässä löysin raadon kuusen alta, ehkä peura? Siitä ei ollut kun luut ja karvat jäljellä. Koirat ei tullut sitä tutkimaan, mutta ne haistelivat ihan villinä siinä lähellä, verta oli varmaan levinnyt siihen ympäristöön. Edes Iiva ei meinannut tulla luokse käskystä, sain sen kuitenkin komennettua lähelle, Adyä en sen kummemmin edes yrittänyt, se ei kuitenkaan olisi lopettanut jäljestämistä ja tutkimista, kehuin ja syötin Iivaa ja Frodoa (joka oli ollut yökylässä) suurieleisesti niin Adykin sitten tuli. Päästiin jatkamaan matkaa, ne oli ihan hyvin hallinnassa kun olivat käskyn alla mutta heti kun vapautin niin syöksähtelivät taas ihan villeinä ensimmäisen hajun luokse ja tutkivat ja imivät hajuja hullun lailla sisäänsä. Kerran Ady säntäsi jonkun perään, mutta tuli melkein heti takaisin, Ady lähtee näkölähdöllä jahtaamaan mutta kun saalis katoaa näköpiiristä niin kiinnostus lopahtaa, onneksi. Kun tulin takaisin pihaan niin naapurin "metsämies" oli ulkona, kävin kertomassa raadosta ja näytin kuvat jotka olin ottanut, epäili ilveksen olleen asialla.. Molemmat koirat olivat jo ulostullessaan haistelleet karvat pystyssä ja häntä koipien välissä sinne metsään päin mistä sen raadon löysin, mutta ajattelin lähtiessäni että ne varmaan haistaa jotain metsäneläimiä, ne varmaan haistoivat sen veren..

Raato, oikeassa alakulmassa näkyy sorkka, ylhäällä keskelläse karvakasa, välissä oli noita pitkiä putkiluita

Raato toisesta suunnasta kuvattuna

Mummolassa sohvapöydän alla, sählypallo oli kiva lelu.

Perjantai-illan herkku, naudan rintarusto

Adyn perjantaiherkku oli lampaan luu.

Perjantai-illan kokoonpano, minä alimmaisena, Ady päällä, takana Frodo ja ja Iiva

 

Iiva hengailee, Frodo hymyilee

Nukkumaanmenoaika

Haaveilua

Risteilyä pellolla ja ilmaisuja varikolla sekä auringonlaskukuvia

Tänään aamupäivällä ajettiin Iivan kanssa Hinthaaraan peltojen keskellä. Ohjelmassa oli risteilyharjoitusta. Me ei olla Iivan aikaisemmin treenattu pellolla, enkä ole Adynkään kanssa eli tuo oli ihan uutta minulle.

Suunniteltiin keskilinja ja kummallekin puolelle noin 30-40 metrin päähän meni maalimiehet. Siitä sitten lähetin ensin yhdelle puolelle, jossa oli tarjoitus haukkua pari kertaa. Iivalla oli vaikeuksia, se haukkui taas useampia kertoja ilman ääntä ennen kuin sai äänen mukaan. Muutaman haukun jälkeen palkka ja sitten maalimies nousi ylös kyykystä ja kutsuin sitä takaisin, se piti ilman pysäyttämistä lähettää toiselle puolelle. Tässä ei Iivalla ollut ongelmaa. Näitä yliheittoja tehtiin useampi, haukku sillä on huonontunut siitä mitä se oli joskus kesällä.

Tuo ruskea viiva on minä, punaiset ruksit on maalimiehiä, ja liila on Iiva.

Tämän jälkeen mentiin varikolle. Meitä oli vain 3 ja koska halusin että A-M kulkee minun mukana jos tulee ongelmia niin Outi sai sitten toimia Iivan maalimiehenä, 5 kertaa :D. Harjoituksen teema oli ilmaisut, ja 3 ensimmäistä kertaa maalimies meni piiloon 10 metrin päähän niin että Iiva näki sen piilon ja maalimiehen kokoajan. Ilmaisut oli kelvollisia. Tai itseasiassa kolmannella piilolla se ilmaisi oikein hyvin. 2 viimeistä piiloa se joutui myös etsimään, mutta mentiin suht lähelle ja lähetin piilolle päin. 4. maalimiehellä se ilmaisi itseasiassa ihan hyvin, jopa useamman haukun sarjoja. Viimeinen maalimies laitettiin helppoon piiloon ilmaisua ajatellen, maan tasolle, Iiva pääsi lähelle ja se sai seistä tukevasti maassa. Ilmaisu olikin hyvää.

Täytyy harjoitella tuota ilmaisua, aion huomenna haukuttaa sitä lenkillä, tiistaina mennään tottistelemaan niin saa siellä sitten haukkua A-M:a ja muitakin vapaaehtoisia.

Loppuun eilisillan auringonlaskukuvia.

Ady ja Iiva @ Ekudden

Vinotusvideo

Tuossa videopätkä Iivan vinotuksesta, pimeetä oli mutta kyllä siitä vähän näkyy..

http://www.youtube.com/watch?v=fLsBnyKYjtE

Tottista

Keskiviikkona käytiin Hyvinkäällä Marjaanan silmien alla tottistelemassa. Mentiin taas yhteiskyydillä Lillin pakulla. Iiva matkustaa siellä kevythäkissään katto auki. Sekä ennen että jälkeen treenin kuuluu ensin vähän rillutella Lillin kanssa.

Halusin harjoitella sitä eteen istumista kun se on tuottanut vaikeuksia. Ei olla saatu niinpaljoa onnistumisia että Iiva tietäisi mitä siltä haluan. Aloitettiin kuitenkin pienellä pätkällä seuraamista, Iiva perusasennot on hyviä, ja seuraamisen ensimmäiset askeleet myös.

Ensin yritettiin sitä eteenistumista silleen kun olenkin tehnyt eli molemmat kädet ottavat Iivan vastaan ja nostavat ylös auttaen Iivan istumaan. Ei auttanut. Korjattiin linjaa, yritettiin saada minut suoraan Iivan eteen seisomaan, ei auttanut. Iiva istuu aina niin että sen peppu on oikealla, minusta päin katsottuna peppu jää vasemmalle. Sitten vähän mietittiin.. ja ihmeteltiin.. Kokeiltiin sitten niin että peruutan Iivan edessä ja istutan sen siitä. Tässä huomattiinkin sitten se ongelma!! Iiva oli ihan vino jo kävellessään, se meni täydellistä sulkutaivutusta (ratsastustermi) jopa 10 metriä, kun se sitten suoristui niin kehaisin, pyysin istumaan ja palkkasin. Ja uudestaan. Taas 10 metriä sulkutaivutusta. Tehtiin tätä useampi kerta, ja aina se vain meni sulkua, jossain vaiheessa joko itse tai hieman avustaen suoristui, kehuttiin ja istumisen jälkeen palkka.

Selvennykseksi pari kuvaa sulkutaivutuksesta. Kuvat kopioitu ihan lupaa kysymättä ja laittomasti netistä.

Sulkutaivutus ylhäältäpäin

Piirretty kuva sulkutaivutuksesta, Iiva tosin taipuu toisinpäin.

Luulen että tuo ei ole opittu tapa, koska en ole tuota aikaisemmin tehnyt, eteenistumisia toki olen tehnyt, mutta en nyt niin paljon enkä ole vinoista palkannut. Mietinkin nyt että onko se vain sen tapa liikkua vai onko sillä joku jumi, luuston pitäisi olla terve.

Videota Iivan patukanheittelystä

Tänään taas muutama minuutti noudon opettamista ennen iltaruokaa. Halusin ottaa videolle, käytössä yksi käsi ja kohteena tuollainen heiluva elukka. Me ollaan niiiiiiiiiiiiiiiiiin kaukana valmiista liikkeestä kun vain olla ja voi, mutta huomattavasti ollaan edetty siitä alkutilanteesta. Palkkaan Iivan silloin kun saan napattua patukasta kini, Iiva saa siis palkan silloin kun onnistun olemaan riittävän nopea :D Olen myös huomannut että minun höpöttäminen, naureskelu ym hölötys pitää Iivan aktiivisempana kuin se että olisin ihan hiljaa. Lopullisen noutokäskyn lisään vasta joskus hamassa tulevaisuudessa.

Alkutilanne

Nykytilanne (olohuoneen matto toimii vallan mainiosti tottiskenttänä):

Noutopäivitys

Ekaa kertaa ikinä kun noutoharjoitus oli hulvattoman hauska! Siis kummankin mielestä. Minä nauroin vedet silmissä ja Iiva leikki patukan kanssa! Viime kerralla taidettiin jäädä siihen että se nostaa patukan maasta. No, nyt se sitten tietää että herkkuja satelee kun patukkaa nostelee maasta. Iiva syöksyi patukan kimppuun, iski hampaansa siihen, ja viskoi patukan ilmaan. Se siis nosti vauhdilla päänsä ensin niin ylös kun sai ja sitten viskoi patukan ilmaan. Superhauskaa Iivan mielestä. Tuota patukan kimppuun käymistä ja viskomista suurin osa treenistä oli, muutama hieman rauhallisemman ja hallitumman patukan noston maasta se myös teki, ja palkan se sai vaan kun sain patukasta otteen, eli niin että se toi sen riittävän lähelle ja oli sen verran rauhallisempi että kerkesin ottaa patukasta otteen.

Vitsi mikä fiilis! kerrankin tämä treeni oli hauskaa, ja kumpikaan ei painostunut eikä menettänyt fiilistä eikä motivaatiota. Ehkä tästä kuitenkin vielä joskus jotain tulee. Ilon kautta!

Bullmastiffien kokoontumisajot Porvoon kaupungin varikolla

Lauantaina treenattiin hakua bulmastiffiporukalla varikolla. Mukana oli Iivan kasvattaja Johanna Iivan pikkusiskon Pipsan ja Aadan kanssa, Minna ja Adyn veli Taisto, Maarit Galan ja Puntin kanssa, Suski ja Toivo ja minä Adyn ja Iivan kanssa.

Puntti aloitti kierroksen, tässä ilmaisee betonipossujen sekaan eksynyttä

Aada, iloisuutta ei puuttunut, maalimies löytyi ja lihapullia palkaksi.

Iiva oli seuraavana vuorossa. Iiva etsi, käytti nenäänsä tosi hyvin, ja löysi kaikki maalimiehet nopeasti, mutta ongelmia tuli taas ilmaisussa ja maalimiehen luo jäämisessä. Ensimmäinen maalimies oli piilossa sellaisten liukkaiden rullien päällä, Iiva pääsi helposti hyppämään sinne mutta jalat liukuivat väleihin ja koska se ei tajua rauhoittua ja esimerkiksi pysähtyä tai mennä makuulle niin se sitten liukasteli niitä rullia pitkin. Ilmaisun aloittaminen ei onnistunut. Iiva lähti pois maalimieheltä muutaman kerran, kerran se lähti laukkaamaan kauemas mutta pyysin sen takaisin. Pyysin sen takaisin piilolle ja aina se hyppäsi uudestaan sinne rullien päälle mutta siellä oleminen oli ilmeisesti niin epämieluisaa ettei ilmaisu onnistunut. Tehtiin sitten niin että kun se meni piilolle, se kehuttiin äänellä, pyydettiin yksi haukku ja sitten sai palkan.

Iiva on saanut hajun

Hyppy ylös rullille

Liukasta liukasta. Iivalla kielikeskellä suuta.

Menee maalimiehen luo

Ei halua/pysty/kykene ilmaisemaan, katselee muualle..

..ja häipyy paikalta.

Pyysin sen uudestaan rullien päälle, ja se tosiaan meni sinne hyvin, mutta ilmeestä kyllä näkee ettei tuo mikään kiva paikka ollut.

Iiva posettaa rullien päällä, tässä kohtaa häntä heiluu.

Maalimiehen luona

Palkka

Seuraava maalimies oli piiloutunut veneeseen. Siellä oli samanlaisia ongelmia, Iiva ei päässyt maalimiehen luo niin se lähti pois.

Löytö!

Iiva yritti hypätä kyytiin siinä onnistumatta.

Kävi tarkistamassa tilanteen vähän kauempana, mutta kun tuoltakaan ei pässyt maalimiehen luo, niin se lähti pois. Pyysin sen taas takaisin..

..ja se meni taas maalimiehen luo, sai yhden haukun tulemaan..

..ja palkattiin.

Kolmas maalimies oli lavalla piilossa. Kova tuulenpuuska tuli just silloin kun oltiin siinä lähellä ja Iiva sai hyvän hajun, se työsti sen hajun ja löysi. Tällä kertaa se ei jättänyt maalimiestä. Ilmaisua en muista, en muista ilmaisiko ollenkaan, vain vähän, vai hyvin. Varhaisdementia??

Maalimies on tuolla sinisessä, Iiva sai hajun tuon hopeanvärisen oikealta puolelta, kiersi sinisen, hyppäsi hopeanvärisen kyytiin tuolta autojen puolelta, sai hyvän hajun ja nousi etujaloilla hopeisen laidalle josta sitten sai näköyhteyden maalimieheen, hyppäsi alas..

..ja löytö!

Neljäs maalimies oli kiivennyt liikennemerkkiperäkärryn kyytiin. Iiva sai hyvin hajun ja paikallisti piilon, taas se yritti kaikin tavoin päästä maalimiehen luo, se hyppi vieressä olevalle peräkärrylle, se yritti hyppiä sinne maalimiehen luo ja sai sen koko höskän tasapainopisteen heilahtamaan niin että maalimies kiljumisesta päätellen pelästyi kuollakseen, mutta sitten se löysi  paikan joka kelpasi.

Maalimeiehen pelottelua

Pääsisköhän täältä?

Tämä kelvatkoon

Nams!

Analyysi on että se käyttää nenäänsä hyvin, se liikkuu hyvin, se menee kaikille pinnoille vaikkei siellä tykkäisi ollakkaan, mutta ilmaisupaikan ja ilmaisun kanssa täytyy tehdä töitä.

Toivo ilmaisee lennokkaasti

Ihan heti ei oltaisi uskottu että Toivo kykenee tuohon, ja noin helpon näköisesti, sillä ei ollut edes vauhtia.

Toivo löysi!

Iivan pikkusisko Pipsa

Pipsa

Adyn pentueveli Taisto ilmaisee

Kukkuu!?

Taisto kiipeilee

Gala-mummo betonipossuviidakossa

Haloooo!! Avaa ovi!

Gala löysi roskisdyykkarin

Viimeisenä vuorossa oli Ady.

Matkalla maalimiehelle

Löytyi!

Tilannekatsaus nr. 1

Löytö!

Tilannekatsaus nr. 2. Kolmas löytyi sellaisen pressun alta, siitäei saatu kuvia.

 Kotimatkalla just ennen kuin kerkesi kotiin näin peuraporukan sillä samalla pellolla missä silloin kerran bongasin sen hirven. Se hirvihän päästi suht lähelle, näitä jouduin kuvaamaan kaukaa.

1 isompi ja 3 pienempää valkohäntäpeuraa, 2 pussailee.

Sitten sinne ilmeistyi vielä neljäskin, siitä ei tosin nää kuin valkoinen hännänalus, tuo tuolla oikealla.