Iivan terveystarkastus

Tultiin just MeVetistä. Nyt on silmät peilattu, lonkat, kyynärät ja selkä kuvattu. Sydän kuunneltiin muttei virallisesti. Vien sen sitten 2-vuotiaana uudestaan Lambergin Sepolle ultrattavaksi ja siellä voi vissiin samalla sitten saada tuloksen viralliseksi.

Silmät oli terveet, niissä ei ollut mitään huomauttamista. Sydämestä kuului edelleen sivuääni, Axelsson sanoi että "minimaalinen". Oikea lonkka lähtee A:na, ja vasen B:nä, vasen oli hilkulla ettei olisi A. Kyynärät joita pelkäsin olivat myös terveet. Oikea 0 ja vasen 1, hilkulla sekin ettei ollut 0. Selästä ei löytynyt mitään vikaa. Voisinko olla enemmän helpottunut ja iloinen.

"Mitä minulle on tapahtumassa?"

Millään ei jaksanut pysyä valveilla.

Kuvien jälkeen raatoilua loimen alla

Raato

Räpsin Lumialla kuvia tietokoneruudulta:

Iivan lonkat, A:ta ja B:tä, vasemmassa vähän matalampi malja

Vasen kyynärä, tuo kolmio tuolla ylhäällä nivelessä on hiiri.

Oikea kyynärä (kuva oli juuri vaihtumassa, takana näky selkäkuva :) )

Selkä, tai siis osa selästä, toista kuvaa jossa loput näkyy en kerennyt kuvata

Että semmoista. Hymyilyttää :)

Hakutreenit pienellä porukalla ja sienestystä

Tarkoituksena oli ihan nopeasti treenata koirat pienellä porukalla. Paljon juoruamista ja kakkoskoiria ja tuplatreeniä niin saahan siinä aikaa kulumaan :) Oltiin ekaa kertaa tänä vuonna Humlan hakuradalla.

Iivalla on ollut kolmet onnistuneet treenit ja tänään lisättiin taas vähän vaikeusastetta. Ensimmäinen maalimies oli haamu. Iiva painoi kovaa ja korkealta ohi, en tiedä kuinka kaukana se kävi mutta huti meni. Hyvä asia on se ettei se pysähdy liian aikaiseen :) Uusi haamuheilutus ja uusi lähetys, nyt Iiva juoksi maalimiehelle ja ilmaisi hyvin ja pitkään. Toinen maalimies ääniavulla, ääniavut taitavat toimia paremmin kuin haamut, ainakin Iiva fokusoi paremmin ja sitä ei tarvitse niin paljon mallailla siinä keskilinjalla. Kolmas maalimies oli jänis. Jäniksellä tarkoitetaan maalimiestä joka piiloutuu noin puoliväliinkeskilinjan ja takarajan väliin, koiralähetetään suoraan jäniksen piilopaikkaa kohti, ja juostuaan muutaman askeleen jänis lähtee kiljuen juoksemaan karkuun ja kun koira saa kiinni niin maalimies pysähtyy ja palkkaa. Tarkoituksena siis että koira lähetetään ilman apuja, mutta että se pian saa sen avun ja tuollainen pakeneva yleensä nostattaa koiran virettä ja motivaatiota, se on kuin hippaleikki, jonka koira aina voittaa. Neljäs maalimies oli taas ääniavulla ja viides jänis. Viidennelle lähettäessäni jouduin mallailemaan Iivaa pitkään, halusin sen menevän suoraan, mutta se katsoi koko ajan vasemmalle joten käänsin sen kroppaa oikealle, yritin saada sitä fokusoimaan suoraan eteenpäin siinä onnistumatta. Käänsin Iivaa enemmän oikealle ajatuksella että jos se haluaa vasemmalle ja käännän sitä oikealle niin ehkä se menisi suoraan :D No ei mennyt, ylläri, mutta ei se paljoa kerennyt vasemmalle juosta kun jänis säntäsi piilostaan ja sai Iivan peräänsä. Ehkä Iiva sai seuraavia kertoja varten edes pienen ajatuksen siitä että kannattaisi mennä suoraan, tai sitten ei. Näin jälkeenpäin ajateltuna luulen että pieni ääniapu olisi saanut sen lähtemään suoraan.

Adyn kanssa tein ensin yhden tyhjän jolta lähetin sen maalilapselle joka oli piiloutunut umpipiiloon. Hetken Ady sai etsiä kun se taas lähti omille teilleen siellä syvemmällä metsässä mutta löysi kuitenkin suht nopeasti. Tunkeutui piiloon, suuteli maalilasta, haukkui hyvin ja ahnehti palkkansa niin ettei sitä voinut kädestä syöttää..

Hakutreeneistä lähdettiin Ellun ja Frodon kanssa sienimetsään Holkenin metsään. Samoiltiin pari tuntia ja kerättiin suppiksia. Koirat nauttivat kun saivat kaikessa rauhassa tutkia ja riehua eikä ollut mikään kiire minnekään. Ady piehtaroi taas ihan hulluna. En tiedä että voiko se olla kipeä jostain (selästään?) vai piehtaroiko se vain piehtaroimisen ilosta vai piehtaroiko se irtoavia karvojaan. Se liikkuu todella mielellään, juoksee, kiitää, hyppii, leikkii ja spurttailee, se ei onnu eikä ole jäykkä. Nämä asiat puhuvat mielestäni kipuja vastaan, seuraan vielä tilannetta ja jos rupeaa enemmän huolestuttamaan se täytyy varmaan kuvata läpi uudestaan, tai viedä fyssarille tai hierojalle tai jollekin. Tätä piehtaroimisintoa on nyt kestänyt koko kesän ja syksyn. Tai itseasiassa nyt kun mietin asiaa tarkemmin niin se piehtaroi ajoittain jo talvella.
http://adyiiva.blogspot.fi/2013/03/pulkkailua-ja-piehtaroimista.html No, täytyy seurata.

Huomenna on Iivan terveystarkistus. Siltä kuunnellaan sydän, tarkistetaan silmät, kuvataan lonkat, kyynärät ja selkä. Saas nähdä onko sille sydämen sivuäänelle tapahtunut jotain. Etupää jänskättää myös, sen verran hulluja hyppyjä se on harrastanut koko pienen ikänsä että ihme on jos se on vauriotta niistä selvinnyt. Toivotaan siis parasta, peukut pystyyn.

Iivan kasvattajalla on muuten uudet kotisivut. Hienot ja selkeät. http://www.allheroes.fi/

Superkivaahyvää tottista ja sateenkastelemana tottiskentällä

Keskiviikkona ajettiin Hyvinkäälle Marjaanan silmien alle tottistelemaan. Saatiin hurjasti kehuja perusasennosta ja seuraamisen alkuaskeleista, kestävyyttä lisätään pikkuhiljaa. Vinkkejä tuli liikkeestä seisomaan jäämisen kanssa, että miten jatketaan, ja BH-temputhan se osaa. Pikkuhiljaa kestävyyttä seuraamisen pituuden kanssa, ja vaihtelevia pätkiä, eikä nakkipalkkaa joka onnistumisen jälkeen.

Käytiin tänään kentällä. Tehtiin merkille menoa ja sitten merkiltä pöydälle menemistä. Herkut oli käytössä kummallakin pisteellä. Iiva menee hyvin merkille, ja malttaa jopa jäädä sinne odottamaan. Ekalla kerralla se ei muistanut "pöytä" käskyä vaan tuli luokse. En muista miten korjasin sen ekan kerran. Seuraavailla parilla kerralla huomasi miten ratas pyöri "pöytä" -käskyn kuullessaan ennen kuin lähti pöydille päin. Sitten muutama kerta meni tosi hyvin merkille ja merkiltä pöydälle. Se mikä tuotti ihan tosissaan ongelmia oli se ettei Iiva suostunut mennä makuulle sinne pöydälle, epäilen sitä pöydän päällä olevaa vesilätäkköä syyksi. Anna-Mari auttoi sitten vikalla kerralla kun saapui paikalle. Sitä ennen olin joutunut sieltä lähetyspisteeltä mennä pöydän luokse tai lähemmäs pöytää käskemään Iiva makuulle. Jossain välissä otin myös lyhyeltä etäisyydeltä pöydällehyppyjä ja maahanmenemisiä pöydän päällä että saisin vahvistettua pelkästään sitä maahanmenemistä.
 Pöydille ei ole pakko mennä makuulle, mutta niillä on pakko pysyä seuraavaan käskyyn asti, ja olen ajatellut että makuulta on pienempi riski lähteä posottamaan omin lupineen minnekään. Sen takia olen halunnut että se rauhoittuu makaamaan pöydälle. Olen harjoitellut paljon pelkkiä pöytiä, ja Iiva tietää että siellä pitää maata, normaalisti se menee itsestään makuulle kun on syönyt nakinpalaset pöydältä.

Huilaamisen jälkeen otin taas Iivan ja jatkettiin merkille ja pöydälle menemistä niin että A-M oli lähellä sitä pöytää auttamassa sen maahanmenon kanssa. Taas tuli tosi onnistunut merkille meno ja merkiltä pöydälle mutta ei, se ei piruvie suostunut makaamaan, ja kun A-M meni lähemmäs ja pyysi maahan se karkasi pöydältä. Tässä vaiheessa muutin treeniä, lähetin ihan muutaman metrin päästä Iivaa tyhjälle pöydälle, ja päätin että se saa palkan vasta makuullemenosta, ei siitä että se hyppää pöydälle. Mutta katsokaas ei. Ei. Ei. Ei. Iiva ei sitten hypännyt pöydällekään, se laukkasi pari ekaa kertaa pöydälle päin pää korkealla mutta kun se näki ettei siellä ollut nakkeja rivissä niin ei sitten hypännytkään. Komensin sen äänellä pöydälle ja pyysin maahan ja palkkasin. Pari kertaa meni noin, sitten se ei enää lähtenyt ollenkaan. Ajettiin se Anna-Marin kanssa pöydälle kun se rupesi kiertelemään ja yritti lähteä pois, ja kun se oli pöydällä niin painostus lopetettiin ja se kehuttiin, pyydettiin makuulle, ja sai palkan. Me ajateltiin että se ei suostu yhteistyöhön kun ei saa välitöntä palkkaa, vähän ihmettelin koska se on hyvin "ei-Iivamaista", Iiva ei yleensä koskaan lopeta yrittämästä, jos se ei halua tai se ei osaa niin se tarjoaa jotain mitä se osaa tai haluaa tehdä. Jatkettiin samalla tavalla, Iivalle ei annettu muuta vaihtoehtoa kun hypätä pöydälle ja mennä makuulle, siitä sai palkan. Iiva meni ihan lukkoon ja tosi epävarmaksi, se ei halunnut tulla lähelleni, karkasi kerran jopa merkille, seistä tönötti siellä eikä liikkunut minnekään. Se varmaan ajatteli että siellä se saa olla rauhassa, siellä se saa kehuja. En saanut sitä kutsumalla luokse, A-M sai kun kiljui ja hihkui. Siinä vaiheessa otettiin tuumaustauko. Silittelin ja kehuin Iivaa ja mietittiin A-M:n kanssa että mitä ihmettä. Minä päädyin siihen, ja koska tykkään olla oikeassa, ja kuvittelen tuntevani Iivan, olen jopa aika varma siitä että päättelyni osui oikeaan. Eli; luulen että Iiva on luullut että "pöytä" -käsky tarkoittaa sitä että pöydälle pitää mennä syömään, ei sitä että pöydälle pitäisi hypätä. Kun syömiset puuttui, Iiva ei enää tajunnut mistään mitään. Tätä ruvettiin sitten työstämään, taas läheltä lähetykset pöydälle, kehu pöydälle menemisestä, ja makuullemenosta palkka. Iiva oli alussa epävarma, jopa haluton, mutta kerta kerralta se meni mielekkäämmin ja reippaammin. Makuullemenemisetkin nopeutuivat kun Iiva sai jutunjuuresta kiinni.
 Aikamoinen oppimisprosessi sekä Iivalle että minulle. Todella hyvä. Välillä pitää mennä kunnolla mönkään että tajuaa mitä se koira on oppinut, ja mitä sen olisi halunnut oppivan. Tästä eteenpäin pöytiä harjoitellaan ilman nakkia, nakit tulee makuullemenosta. Ja tulipa taas huomattua kuinka hurjan herkkä Iiva on, se ei tosiaan kestä komentamista, ja pienikin fyysinen puuttuminen saa sen tolaltaan. Kiva kuitenkin huomata että se pääsee yli siitä fiiliksestään kun saa onnistumisia alle.

Tämän jälkeen tein vielä vähän tokohyppyä. Se temppu on kyllä ihan alussa. Käsky on hakusessa, kääntyminen ja odottaminen menee ihan hyvin. Mutta sainpahan Iivan unohtamaan sen pöytäfiiliksen, vaikkakin se oli ihan ok mielentilassa vikat pari kertaa.

Loppupäivä meni luita kalutessa, kohta ilkalenkki, iltaruoka ja muuten vaan iltailua.

Irrottelua ja hakua Sondbyssä

Tänään oli hakutreenit Sondbyssä. Ensin Millan lauma ja minun parivaljakko revittelivät viereisessä hiekkakuopassa.

Ady, Iiva, Tau ja Tuuri, kuvasta puuttuu Mauri ja Mannu

Iiva ja Mannu

Tau käytti heti tilannetta hyväkseen kun tyypit pysähtyivät..

Iivalla otettiin ensimmäistä kertaa 6 maalimiestä, hyvin jaksoi kaahata loppuun asti. Tehtiin haamuja ja ääniapuja, ensin pari haamua, sitten 3 ääniapua, ja vika maalimies laitettiin tosi kauas, se oli haamu ääniavuilla. Iiva meni suoraan, siihen pyrittiinkin.

Alueelle saapuminen, nätisti hihnassa vetämättä??

Ensimmäisen haamun bongaus

Ensimmäiselle maalimiehelle juoksemista

Toisen haamun bongaamista, takajalat tukevasti.. :)

Lähetys

Iivan kiihdytys

Kolmannelle lähetys

Ilmaisu kolmannella maalimiehellä

Saiskos sitä nakkia??

Neljännelle

Neljännellä maalimiehellä

Viidennelle

Kuudennelle

Olin ajatellut etten ottaisi Adyä tänään, mutta se rupesi huutamaan ja ulvomaan autossa kun lähdettiin Iivan kanssa niin en raaskinut olla treenamatta Adyäkin. Laitettiin Adylle 1 maalimies autoilta jonnekin reiluun 300(?) metriin, tarkoitus oli vähän niinkuin partioida mutta eihän siitä mitään tullut, Ady lähti kuin pieru saharaan! Huusin sen takaisin ja pistotin sillä tyhjiä ettei se juoksisi ihan suoraan sinne maalimiehelle, josta sillä ihan selkeästi oli haju, joka kerta se katosi sata lasissa sinne metsän uumeniin, huusin sen muutaman kerran takaisin ja pistotin sitä että se juoksisi enimmät energiat ja turhaumat pois. Muutamien pistojen ja juoksurundien jälkeen se sitten olikin suu ihan vaahdossa ja kieli pitkällä niin ajattelin että nyt se malttaisi etsiä vähän rauhallisemmin, ja paskat. Päästin sen menemään ja ryhmänvetäjä ehdotti että seistään ihan paikallaan, josko meidän liikkumattomuus pitäisi Adyn vähän lähempänä, ja kun se palaisi voisin jatkaa alueen tarkastamista. Se oli siis meidän suunnitelma. Adyä ei meidän suunnitelmat hetkauttaneet. Seistiin siinä paikoillamme kunnes sieltä kaukaa rupesi kuulumaan haukkua. Lähdin lompsimaan haukkua kohti, Ady haukkui tosi hyvin ja tasaisesti varmaan pari minuuttia mitä minulta kesti päästä sinne. Treenin tarkoitus oli siis että minä saisin harjoitella alueen tarkistamista/partioimista, kikkailla tuulen kanssa, suunnitella liikkumista jne.. Toisin kävi. Ensi kerralla pitää vissiin laittaa maalimies jonnekin muutaman kilometrin päähän ettei Ady saa vainua siitä jo autolla. Ady oli hurjan hurjan onnellinen ja tyytyväinen, minun harjoitus meni ihan mönkään, mutta minkäs sille voi :)

Treenien jälkeen mentiin vielä hiekkakuoppaan.

Ady treenin jälkeen, onnellinen ja tyytyväinen

Ady ja Tuuri hippailevat

Keppeilyä

Porukkapose, vas mauri, Tuuri, Tau, Mannu, Iiva ja Ady

Milla vapautti koirat "vapaa" käskyllä, kaikki muut sinkosivat paitsi svenskatalande Iiva joka istua tönötti ja odotti HooMoilasena "fri" käskyä :)

Egojen kohtaaminen ilta-auringossa

Ady ja Tuuri

Tau se ei vaan anna periksi

Kun muut juoksentelivat ja riekkuivat, Mauri istui keppinsä kanssa Millan jalkojen välissä turvassa, Iiva ei voinut vastustaa, vaan tuli maistelemaan Maurin keppiä

Viksu ja vilmaattinen

Iiva

Täällä nukutaan.

Iiva kunnostautuu kentällä ja Adyn hermoromahdus

Ollaan Iivan kanssa käyty nyt noin kuukauden ajan 2 kertaa viikossa kentällä treenaamassa tottista, BH-kurssia on siis kahdesti viikossa. Ollaan harjoiteltu lähinnä ihmisryhmää, jättäviä japaikallaanoloja, perusasennot ja seuraamisethan tulevat siinä sivussa.
 Iivan sivulletulo tuntuu paranevan kertakerralta, ja seuraamisessakin voin ottaa pitempää ja pitempää pätkää. Olen harjoitellut myös liikkeestä seisomaan jäämistä, kävelen takaperin, pysäytän sen "stanna" käskyllä ja työnnän kädellä turpaan jolloin saa herkun, jatkan muutaman askeleen, odotan sekunnista kolmeen, ja palaan takaisin. Ensin palkkasin heti kun pääsin palkkausetäisyydelle, nyt palkkaan vasta kun olen kääntynyt Iivan viereen.
 Olen harjoitellut myös hyppyä. Kerran. Kokeilin ensin Adyn kanssa miten suunnitelmani toimi, ja kun se toimi niin otin Iivan. Tokon hypyssä koira lähetetään perusasennosta esteen yli, ja kun se on laskeutunut, koiran pitää pysähtyä, se saa vissiin kääntyä ohjaajaan päin, mutta sen pitää odottaa että ohjaaja tulee viereen, ja sitten perusasento. Helpotin tehtävää niin että tein esteen taakse niistä ylimääräisistä esteen laudoista (hypytin matalaa) neliön, vähän niinkuin odotusalueeksi, en tiedä helpottaako se koiraa, mutta minua se helpotti. Laitoin palkan kuppiin sinne neliön sisään, takarajalle. Käytän "este"-käskyä, ja sitten "vänta". Molemmat uudet temput on ihan alussa, mutta alku on onnistunut.
 Kokeilin myös huvikseni että muistaako Iiva vielä "merkin", sitä ei olla harjoiteltu varmaan pariin kuukauteen, hyvin muisti, ehkä se nyt osaa merkillemenon.

Tänään Porvoon palveluskoirat oli järjestänyt IPOR rauniokokeen. Tottelevaisuusosio suoritettiin Porvoossa, ja rauniot Vantaalla. Olin lupautunut Adyn kanssa ihmisryhmään häiriökoirakoksi. Viime kerralla meni ihan hyvin, Ady reagoi ampumiseen ja oli vähän huolissaan, mutta suoriutui kuitenkin tehtävästä. Tänään ei onnistunut. Aloitin Iivan kanssa, koska halusin että se kuulee niitä laukauksia ja siellä ihmisryhmässä häiriökoirana pyöriminen tekisi sille ihan hyvää, hyvää harjoitusta. Iiva oli ensimmäiset 4 suoritusta, laukauksiin se ei reagoi, ekaan ampumiseen se höristi korvia ja vilkaisi äänen suuntaan, sitten se ei enää reagoinut senkään vertaa. Iivan mielestä oli kivaa kävellä ympyrää, se seurasi nätisti, osaa koirista se vilkuili, mutta ei yrittänyt mennä luokse.
 Neljän suorituksen jälkeen vaihdoin koiraa. Ady oli ihan innoissaan kun otin sen autosta mutta kun mentiin kentälle ja seisoskeltiin siinä rivissä ja odotettiin että muodostettaisiin se ryhmä, niin siinä vaiheessa se jo rupesi luimistelemaan, ekat laukaukset säpsähdytti, ei sen kummempaa, mutta siihen oli vaikea saada kontaktia. Höpöttämällä ja käskemällä sain sen kävelemään vierellä. Sitten mentiin taas kentän reunalle odottamaan. Tässä vaiheessa Ady rupesi läähättämään, häntä painui ihan alas, ja korvat oli takana mutta se ei tärissyt. Toinen koirakko suoritti vapaana seuraamisen ensiksi, siihen kuuluu siis se ihmisryhmä ja me lähdettiin kentän reunalta siirtymään siihen ihmisryhmän paikalle. Ady mulkoili ampujaa joka lähti ensin eikä meinannut ollenkaan lähteä pois sieltä reunasta, sain sen herkulla mukaanmutta se li tosi varuillaan koko ajan, säpsähti taas laukauksia, ja kiersi ympyrää jännityneenä. Kun mentiin takaisin kentän reunalle se läähätti entistä enemmän, ja sen lisäksi se tärisi, koko koira tärisi ihan holtittomasti, hännän se oli vetänyt mahan alle ja sen katse oli pelokas.. Vein sen takaisin autolle kun suoritukset oli ohi, ja Iiva sai tulla tekemään loput 4 suoritusta.
 Ei voi taas kuin ihmetellä Iivan hermoja, ja sen helppoutta. Onkohan tuollainen arkipäivää muille koiranomistajille? Jotenkin kun tottui Adyyn, eikä ollut vertailukohtaa, niin siihen turtui, tiesin ettei se ole normaalia mutta jotenkin koin sen kuitenkin "normaaliksi", minun ja Adyn arjessa normaaliksi. Nyt kun on Iiva, niin sitä tajuaa millaista se oikeasti "normaalimpi" suhtautuminen asioihin on. Tämä asia tekee samalla surulliseksi ja iloiseksi. Surullista on seurata Adyn pelkoja, iloista taas olla ja elää Iivan kanssa. Nämä on nyt tämän päivän ajatuksia, ihan normaalinormaali arjessahan Ady pärjää ihan hyvin eikä se arkuus tule esille, nyt vaan tuo Adyn romahtaminen on niin tuore tapahtuma että se on ajatuksissa kokoajan.

Sohvasankarit

Sohvasankaruuden lisäksi varsinkin Iiva on ollut ihan huippu tottistreeneissä. Mutta tällä kertaa pelästään kuvia Bjurbölen sohviksista.

Ady kerjää vain ihan vähän.. "Mitäs siellä syödään?"

Neulominen vähän hankaloituu kun yksi makaa käden päällä..

Iiva varmistaa ettei Ady pääse poistumaan paikalta

Halaus