Ollaan pidetty taukoa kaikista harrastuksista noin kuukauden verran (vai jopa vähän yli) Iivan juoksujen takia. Pari kertaa viikossa olen kuitenkin harjoitellut olohuoneessa ensin sivulletuloa ilman että Iivan puoleisessa kädessä on herkkuja, kun se rupesi vähän sujumaan niin lisäsin askeleen seuraamista ja paikallaan kääntämisiä, ja sitten vielä vasemman käden kävelytahtiin heiluttamista, eli ihan pientä ollaan kuitenkin tehty. Alussa jouduin turvautumaan sohvaan että sain jonkinnäköistä "seinää" avuksi oikean asennon löytymiseen. kaikennäköistä kokeiltiin mutta Iiva oli niin innoissaan että se kesti toistoja hyvin.
Nyt ollaan siirrytty kentälle. Sivulletulo menee alussa aina muutaman kerran ihan vinoon, mutta kun pyydän siltä uudestaan sivulletuloa, joskus jopa 3-4 kertaa, niin kyllä se sitten tajuaa mitä haluan. Katsekontakti on hyvä mutta Iiva on aika häiriöherkkä ja sen keskittymiskyky on aika vaihtelevaa sorttia. Välillä tuntuu että se keskittyy minua paremmin (joka ei siis tietenkään hirveästi vaadi :) ) ja välillä tuntuu että se unohtaa sekunnissa mitä se olikaan tekemässä. Olen siis tehnyt paljon paljon paljon toistoja sivulletulemisessa, palkaten vaihtelevasti, välillä heti, välillä useamman sekunnin katsekontaktin jälkeen, välillä herkulla, välillä sanallisesti, välillä vapautuksella. Seuraamispätkät on yhden - kolmen askeleen pätkiä, tai siis ne onnistuneet pätkät on noita lyhyitä, välillä unohdun ihailemaan Iivan seuraamista ja kävelen liian pitkään ja sitten pakka hajoaa käsiin. Iiva ei siis vielä seuraa enempää kuin ihan muutaman askeleen, sitten se irtoaa väljäksi ja vinoksi ja eteen ja.. onko vielä muita mahdollisuuksia? :)
Nyt suunnitelma taitaa olla se että vahvistan edelleen perusasentoa, luulen että Iiva ei ole ihan satavarma oikeasta paikasta, jatkan noita seuraamispätkiä vaihtelevilla askelmäärillä ja yritän pidentää ettei se opi tuohon kolmeen askeleeseen. Tähän mennessä Iiva ei näytä ollenkaan tylsistyneeltä vaikka ollaan hinkattu samaa asiaa tosi monta kertaa, se on innoissaan, sen häntä heiluu, se tarjoaa itseään jne. Eli jatkan samaan rataan ja yritän päästä eteenpäin, ja yritän huomata jos Iiva antaa yhtään merkkejä siitä että nyt on hinkattu liikaa. Olen kyllä tehnyt muita "temppuja" välissä että tulisi vähän vaihtelua mutta suurimmaksi osaksi hinkataan sivulletuloa, perusasentoa, vasemman käden heiluttamista ja yhtä seuraamisaskelta.
Ilmoittauduin kahdelle BH-kurssille joista toinen on alkanut ja toinen alkaa ensi viikolla. Siellä on harjoiteltu nyt mm kontaktia ja seuraamista häiriön alaisena ja ihmisryhmää.
Sunnuntaina mennään ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin hakutreeneihin metsään. Edellisestä kerrasta on varmaan pari kuukautta, ollaan käyty raunioilla ja varikolla mutta metsätreeneistä on kyllä hurjan pitkä aika. Saas nähdä onko tauon aikana tapahtunut ihmeparantuminen sen suoraan menemisen kanssa. Muistelisin että mietittiin viimeksi että jatkettaisiin Iivan kanssa niin että käyn Iivan kanssa näyttämässä piilot niin että se juoksisi suoraan kun on kertaalleen jo reitin mennyt ja tietää mistä löytyy, mutta mietin että oppiikohan se tuonkin helpotuksen yhtä nopeasti kun kaiken muun, ja kohta ollaan taas lirissä. Muutama kerta tuota tehtiin ja se toimi tosi hyvin suoraan menemisen kannalta, en vain tiedä uskaltaako tuota jatkaa? Ennemmin kokeilisin haamuilla, niistä olisi sitten ehkä helpompi siirtyä eteenpäin. Noh, katsotaan.
