Loppuviikosta ei tapahtunut mitään sen kummempaa; ulkoilua, pihahommia ja pelailua. Suunnittelen rakentavani sellaisen ihan pienen aitauksen tuohon pihalle grillikatos/terassin yhteyteen, tarkoitus ei siis ole rakentaa koiratarhaa mutta tehdä sen verran aitausta että koirat voisivat siinä olla kun itse olen pihalla. Nyt ne on ollut kiinni omenapuussa ne pari kertaa kun olen pihalla touhunnut. Ekalla kerralla Iiva pyöritti itsensä sellaiseen pakettiin että ihme että selvisi siitä hengissä, se oli kiristänyt itsensä ihan suppuun, 3 jalkaa yhdessä remmi useita kertoja kiertyneenä ympärille ja pää 10 cm puunrungosta ;) Tuon paketin tekemiseen meni noin minuutti, ja selvittäminen sitten toisen minuutin ;) Tänään se ei pyörittänyt itseään nippuun. Edistystä. Ady osaa sentään itse selvitellä remmisolmut. Se nauttii ja piehtaroi ja keikkuu takapuoli pystyssä kun yrittää saada Iivaa leikkimään.
Ollaan myös pelattu Iivan synttärilahjapelillä joka saatiin Suskilta ja Toivolta. Sanomattakin on varmaan selvää että Ady klaarasi pelin ehkä sata kertaa helpommin ja nopeammin kun Iiva. Iiva pelasi pelkästään helpompaa puolta ja Ady pelasi kumpaakin kun se helpompi oli ihan liian helppo.
 |
| Iiva ja synttärilahja |
 |
| Kaada palikka ja syö nakki |
 |
| Kaada toinen palikka ja syö toinen nakki |
 |
| Kaada kolmas palikka ja syö kolmas nakki |
 |
| Ööööh, siis mitä tässä pitikään tehdä, ei voi pieni koira muistaa loppuun asti miten ne nakit sieltä saatiin. "APUA" |
 |
| Ady pelaa |
 |
| Taktiikka oli hieman erilainen, kaada usea palikka kerrallaan, syö usea nakki kerrallaan |
 |
| Ady ja pelin toinen puoli |
Tuo pelaaminen väsytti koirat ihan tyystin. Hyvä lahja!
Nappasin muutaman kuvan Iivasta, Iiva jää usein hengailemaan kun siirtyy pois sohvalta, välillä se on puolitiessä jonkun minuutin, välillä se vain venyttelee.. Niinkö näin:
Sohvailun lisäksi myös lojumiskuvia sängystä:
Tämä viikonloppu on mennyt pitkälti töiden parissa ja koirat on joutunut olemaan ihan hirveästi yksin, tänään aamulla olin kuitenkin rallytokossa Adyn kanssa ja työkaveri päivysti minun puolesta. Kannatti lähteä. Meille oli järjestetty harjoituskoe tuomareineen. Olen vähän hurahtanut tuohon, harmi että kurssi loppui, toivottavasti tulisi jatkossakin kursseja. Tuo on minulle ja Adylle ihan täydellistä, ei junnaamista, käskyjä saa antaa useampia, temput on kivoja. Meidän rata meni ihan hyvin, tietenkin virheitäkin tuli joista suurin osa minun omia mutta spiraalissa Ady keksi ruveta oikomaan minun oikealta puolelta ja hyppelemään sen yhden tötsän yli, en millään meinanut saada sitä lopettamaan kekkuloimistaan ja unohdin että olisin voinut suorittaa liikkeen uudestaan jolloin pistemenetyksiä ei olisi tullut ihan niin paljoa. No, ei haittaa, hauskaa oli kuitenkin. Lopussa palkittiin kolme parasta, me oltiin jaetulla neljännellä sijalla mutta tuomari valitsi myös oman suosikkinsa joka oli tietenkin (!) Ady!! Hurraa!! Jos saan kuvia niin lisään niitä myöhemmin.
Ainiin, pitää muuten vielä marmattaa. Iiva on ihan superraivostuttava lenkeillä. Sen ruohonsyöminen on ihan maanista ja pakko-oireista. Se ei pysty keskittymään mihinkään kun se vaan syöksyy korsien ja tuppojen luokse. Nyt varsinkin kun olen päivystänyt joudun pysyttelemään tässä ihan lähistöllä, joka siis oikeastaan tarkoittaa että olen ulkoiluttanut koirat tuossa maantien reunassa, enkä tosiaankaan halua että se syö niitä vuoden vanhoja pakokaasuilla ja maantiepölyillä kuorrutettuja heiniä sieltä ojanpohjasta. Jankutan, komennan, käsken ja kiskon niitä korsia sen suusta, mutta heti kun lähdetään liikkeellee niin se nappaa seuraavan satsin suuhunsa. Olisi myös ihan kiva että se tekisi tarpeensa mahdollisimman pian jos joutuu yhtäkkiä lähtemään töihin niin sekin olisi sitten hoidettu, mutta ei, tyyppi vetelee niitä ällöttäviä korsia hullunkiilto silmissä, ja jos se ei jostain syystä syö, niin se joko haistelee ilmaa tai kuuntelee lintuja. Eikä silloin tietenkään voi tehdä mitään muuta. Esim tarpeitaan. Noniin, se siitä, kohta tämä päivystysrupeama on ohitse ja voin viedä koirat metsään tai hiekkakuopalle missä ne saa tehdä ihan mitä lystää eikä mun tarvitse stressata tekemättömiä tarpeita tai pakokaasuista ravintoa.
Viikonloppu päättyi ihanaan uutiseen; Suski ja Riku, eli Toivon tyypit, saivat tyttären. Team Bjurböle onnittelee uunituoreita vanhempia ja ruttuista raidallista isoveikkaa. Onnea hirmuisesti!
