Kävin hakemassa Iivan kotoa ja jatkettiin matkaa Kråköseen, halusin jäälle kävelylle. Jäällä oli paljon muitakin ihmisiä mutta suunnattiin siihen suuntaan missä ihmisiä oli vähemmä että saisivat juosta vapaana. Adyllä on superrasittava tapa käydä huutamaan jos joku osuu riittävän lähelle, "riittävän lähelle" tarkoittaa ettäjos joku osuu näkökenttään.. Onneksi se on sen verran laiska ettei se mene luokse, että jos pysytään parinsadan metrin toisellapuolen niin ollaan turvallisilla vesillä. Iiva pieni ihanuus tulee aina luokse, se on kuin robotti. Adyllä on hyviä päiviä ja kuuroja päiviä, nykyään onneksi huomattavast enemmän niitä hyviä..
Ady innostui piehtaroimaan ihan urakalla, se heittäytyi varmaan 10 kertaa piehtaroitsemaan, ja piehtaroi pitkään joka kerta. Hauskan näköistä kun se ensin ottaa vauhtia, sitten se kyntää naamallaan hankea, kiepauttaa itsensä niskojen kautta nurin selälleen ja sitten se alkaa..
Piehtaroimisen lisäksi tuijoteltiin ja juoksenneltiin, tai siis koirat juoksenteli, min en juokse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti