Hakutreenit

Eilen oli treenit, oltiin pitkästä aikaa metsässä. Mentiin vähän aikaisemmin Suskin kanssa että tytöt kerkeisivät leikkiä Toivon kanssa ja kyllä oli taas kivaa, niinkuin joka kerta.

Iivan kanssa harjoiteltiin suoraan menemistä haamujen aavulla. Treenin vaikein osa-alue oli saada Iiva keskittymään sen pienen hetken että se bongaisi sen metsässä heiluvan ukon :) Hienosti Iiva kyllä meni, teki suoria pistoja ja se on niin maailman iloisin ja onnellisin siellä maalimiehellä, sen häntä pyörii ympyrää, ylösalas, edestakaisin ja taas ympyrää. Takaisin keskilinjalle tuodessa se touhottaa ja siihen ei saa mitään rotia.

Ensimmäinen kuva esittää haamun näyttämistä Iivalle, Iiva katselee kaikkea muuta, toinen ja kolmas kuva esittävät keskilinjalle takaisintulemista, vauhtia piisaa ;)

Olen tosi tyytyväinen Iivan treeneihin, sillä on intoa, iloa ja vauhtia ja sen lisäksi se vielä suoriutuukin oikein mallikkaasti. Ja tuota tohottamista en halua missään nimessä kieltää siltä, Adykin sai tohottaa pienenä ja hallintaa ruvettiin harjoittelemaan paljon myöhemmin.

Adyn kanssa tehtiin etsintätreeni. Alueelle laitettiin 2 maalimiestä ja ensin olin ajatellut että siksakkaisin metsässä Adyn kanssa mutta sytkäri näytti niin hyvän tasaisen tuulen että lähdin kävelemään alueen reunaa pitkin ajatuksena että tuuli tuo hajun Adyn nenään. Ady lähti ensin hakuradalle mutta palasi nopeasti vähän lähemmäs minua, se sai heti hajun maalimiehestä ja kävi ilmaisemassa ja hotkaisemassa kanamakkarat kitusiinsa. Jatkoin samalla taktiikalla etenemistä, Ady ryntäsi edelle, kaartoi vähän sivulle ja sai taas hajun jonka jälkeen paikallisti kiven päällä makaavan maalimiehen. Kiva lyhyt treeni, Ady oli innoissaan, liikkui tosi reippaasti, oli hallittavissa ja etsi tarkasti.

Alue oli kahden tien välissä. Adyn meneminen viininpunaisella ja minun vaalean liilalla, tuulen suunta sinisellä.. Eli ensin Ady teki pienen kierroksen hakualueella jossa muut koirat treenattiin (kävi varmaan tarkistamassa sen paikan jossa herkkupurkit olivat olleet) ja palasi sitten vähän lähemmäs minua, sai kalliolta hajun ja suuntasi suoraan Suskin luo.  Palattiin vähän takaisinpäin ja annoin sen taas lähteä etsimään, Ady juoksi taas kalliolle josta se sai hajun ja suuntasi Anna-Marin luo.

Oli tosi kiva saada tällainen tuulen ansiosta helpohko, nopea ja onnistunut treeni. Ady oli niin innoissaan! Jäin miettimään että saikohan se sieltä kalliolta jotenkin paremmin sen hajun kun se suuntasi sinne toistamiseen vai juoksiko se muuten vaan sinne?

Treenien jälkeen hengailtiin vielä autojen luona ja juoruttiin Millan kanssa ja koirat leikkivät. Iiva ja Tau painoivat menemään hullun lailla metsässä ja Adykin oli ihan ok Taun kanssa, Taun ollessa ihan pieni pentu Ady oli lähinnä sen näköinen että se syö sen. Tau on siis hiileri ja aikamoisen pieni aikamoisen valtavalla egolla.

Muotokuvia

Viikon verran yskä ja pieni kurkkukipu on häirinnyt ja tänään iski sitten kunnolla. Minuun, ei koiriin. Touhuaminen oli sitä luokkaa että pakkasin itseni lämpimäksi ja suuntasin koirien kanssa mummolaan, leikkikööt siellä ylimääräiset energiansa josko loppupäivä menisi rauhallisemmin.

Kovin oli harmaata joten leikkikuvat jäivät vähiin, kerrankin sain aikaseksi ottaa posetuskuvia.

Ady 3v 2kk

Ady ja Tyyne reilu 2½v

Ady, Tyyne ja Iiva (reilu 7 kk) jota vähän epäilyttää :)

Keppijumi

Äitin Tyyne

..odottelevat ja vaanivat Adyä..

Yksi vauhtikuva valikoitui mukaan.. Ihan ei Ady mahtunut juoksemaan Iivan alta, Iivan ilmekin on aika hauska :D

Iivan luoksetulo..

Kuningatar on saapunut!

A golden smile

Adyn katse <3

Uusin lempparikuva <3

Kiltti Joulupukki: Ollaan oltu tosi kilttejä ja me ollaan tosi suuria, toivomme isompaa autoa jouluksi..

Rappusia ja rakennusetsintää

Käytiin vanhalla taloustoimistolla treenaamassa. Ensin harjoiteltiin Adyn kanssa sellaisia jyrkkiä, kapeita ritiläspiraalirappuja. Kävin laittamassa broilerinsydämiä valmiiksi ylös palkaksi. Mietin kyllä muutaman kerran että onnistuukohan mutta päätin kuitenkin yrittää. Ylöspäin menikin hyvin ja voi pläskin onnea kun sai monta monta broilerinsydäntä palkaksi. Höntsättiin hetken aikaa ylhäällä ja yritettiin sitten alaspäin, stoppia pukkas, Ady oli ihan että "ehei, en mä alas pääse, liian jyrkät". Maaniteltiin hetki ja kun ei auttanut ajateltiin että mennään alas odottamaan, ei auttanut sekään niin mentiin sitten ylös takaisin, muistin että olin kerran saanut Adyn alas lintutornista niin että minä autan etutassuja ja kaveri tukee takaapäin, ja näin se sitten onnistuikin. Ady sai lihapullaa alhaalla ja mietittiin että pitäisikö kokeilla vielä kerta ettei jää epävarmuus. Olin melkein varma ettei Ady enää lähtisi ylös mutta sinne se kipitti ennen kun kerkesin "trapporna" sanoa. Ja nyt tultiin alaspäinkin heti ensi yrittämällä.

Tässä näkyy hyvin portaat, Adylle tuli vähän läähä

Aika jyrkät.. Ady on taitava!

Milla ja Suski menivät valmiiksi Iivalle piiloon. Millan Iiva löysi aika nopeasti ja Iivan etsiessä Suskia Milla meni uudestaan piiloon, Iiva taisi kuulla että  joku liikkuu ja löysikin Millan heti. Häntä heilui hullunlailla. Suskia sitten etsittiin pitkään ja hartaasti. Olin valinnut Suskin piilopaikaksi sellaisen josta haju ilmeisesti siirtyi huoneen toiseen päähään. Iiva etsi ja etsi ja etsi, välillä se ihan selkeästi sai hajun Suskista ja kävi ihan siinä piilon vieressä mutta kääntyi aina pois. Iiva etsi ehkä kymenisen minuuttia kunnes se selkeästi väsyi. Pyysin sen luokse, käytiin ulkona kääntymässä ja tultiin uudestaan sisään mutta Iiva ei edelleenkään onnistunut paikallistamaan hajunlähdettä. Päätettiin että vien Iivan käytävän päähän ja Suski tulee pois piilosta näyttäytymään ja lähetän sen Suskin perään. Näin tehtiin ja nyt Iiva onnistui löytämään Suskin, meni ilmeisesti hajuvanassa suoraan piilolle.

Adylle mentiin myös valmiiksi piiloon, aika nopeasti kuulin sen ilmaisevan mutta kun menin luokse se haukkui tyhjää kaappia, käskin sen jatkaa etsimistä ja aika nopeasti se sitten löysi Millan viereisestä huoneesta. Milla kertoi että Adyn palkkapurkki oli ollut muutaman minuutin siellä kaapissa mutta se oli otettu pois. Ady ilmaisi siis purkin hajua joka oli jäänyt sinne kaappiin. Suski oli samassa piilossa kun Iivalle, haluttiin nähdä miten Ady ratkaisisi tehtävän. No, Ady haukkui taas tyhjää kaappia, ovenrakoa, komeroa, juoksenteli siinä lähistöllä ja tuli taas haukkumaan kaappia. Jonkin aikaa siinä meni eikä se löytänyt joten vein Adyn kauemmas ja piiloa helpotettiin ja kun tultiin takaisin niin silloin Ady löysikin heti. Hajut liikkuvat jotenkin omituisesti siinä tilassa.

Vähänkö nuo ovat nyt väsyneitä, tulivat sängylle ja nukahtivat samantein, Iivan pää Adyn hanurissa.

Maanantai; menoja ja mietteitä

Vähänkö ottaa luonteen päälle kun pennunperkele valitsee oksennuksen eikä minua. Aaaaaaargh!! Onneksi Ady oli mieliksi ja hengaili minun kanssa kun karjuin naama punaisena, viheltelin, juoksin poispäin ja tein vaikka mitä saadakseni Iivan lopettamaan oksennuksen hotkimisen. Ei muuten lopettanut ennen kuin tartuin valjaista kiinni, kiskaisin sen läjästä pois, sinkosin sen auton takapenkille ja murisin perään, sit Iiva oli ihan et "okei okei, rauhotu muija! se oli vaan oksennusta". Murisin vähän lisää ja Iiva painautui ovea vasten ja laski pään jalkatilaan. Katuikohan se huonoa/epäonnistunutta valintaansa? Toivottavasti. Miksi oi miksi minulle on sattunut sontaa ja yrjöä syövät koirat. Ja miksi oi miksi ihmiset keventävät aina oloaan niillä mestoilla missä me liikutaan?

Käytiin Petellä ostamassa luita ja uusi valo Iivan valjaisiin, Adyllä on Orbiloc mutta Iivalle ostin uuden sellaisen halpisvalon, se näkyy myös tosi hyvin mutta ei kestä kuin muutaman viikon..

Kierrettiin pieni lenkki keskustassa, meni ihan hyvin, Ady kyttäili mutta ei dyykannut eikä muljautellut silmiän, Iiva lompsi mukana.

Mentiin vielä koirapuistoon, siellä oli vanha tuttu Iiri irlanninsusikoira ja pari muuta narttua, berni ja nöffi. Ady ei ihan arvostanut nuoren nöffineidon leikkimisyrityksiä.. Iiva leikki ja juoksi sydämensä kyllyydestä ympäriympäri puistoa, vuorotellen Adyn ja nöffin kanssa, Iiva myös hyppeli nöffin yli, bojoing!

Että sellainen maanantai.

Piti muuten vielä kirjoittaa että viime viikolla kun ajeltiin Helsingistä kotiinpäin ja seistiin liikennevaloissa huomasin Adyn ja Iivan selkeimmän eron olemisessa. Silloin se jotenkin iski niin selkeästi ja kuvainnollisesti. Olen kuvaillut Iivaa pennusta lähtien "hetkessä eläjäksi". Istuin siis valoissa ja kiinnitin huomioni koiriin, Iiva katseli sivuikkunasta ja Ady istui ja tuijotti skarppina eteensä. Näin ne istuvat itseasiassa melkein aina, Iiva katselee nykyhetkeä, Adyllä on ajatus tulevaisuudessa. Sen huomaa muutenkin, kun esimerkiksi tulen töistä kotiin niin moikkaan ensin Adyn, se pyörii ja remuaa hetken jaloissa jonka jälkeen sinkoaa seuraavaan paikkaan, joko porraskäytävään tai jääkaapille, Iiva taas pysähtyy paikoilleen, se malttaisi olla vaikka kuinka kauan siinä siliteltävänä ja rapsuteltavana, ei sillä ole kiire mihinkään. Treenatessa huomaan myös vähän samanmoisia piirteitä. Esimerkkinä seuraaminen, Ady tekee täysillä kunnes vapautan sen, sen jälkeen se joko jää pyörimään ympärille ja haluaa jatkaa tai lähtee tutkimaan jotain mielenkiintoista (riippuen vähän siitä missä vaiheessa, kuinka kauan ollaan tehty). Iiva taas vapautuessaan jää luokseni, se hyppii tasajalkaa takaperin edessäni, nauttii kehuista ja palkasta. Hajut tutkitaan myös erilailla, Ady haistelee hetken, nostaa jalkaa, merkkaa, ja jatkaa tomerasti seuraavalle hajulle, Iiva jää sinne hajulle, välillä sitä joutuu huutelemaan ettei se unohdu sinne hajuunsa. Tuulessa lentävä lehti, molemmat reagoi ja molemmat mielellään lähtisivät jahtaamaan, Ady jatkaa matkaansa kun keskeytän touhun, Iiva jää katselemaan lehden menoa..

Nyt viimeisen viikon aikana olen tosiaan kiinnittänyt huomioni näihin kahteen ja eron tosiaan huomaa. Aika hauskaa seurata niitä :). Hetkessä eläjä ja tulevaisuuteen tiirailija ;)

Viikon kuulumiset..

Maanantaina tehtiin koirien kanssa ihanan pitkä lenkki. Käveltiin metsätiellä 10 kilometriä, aikaa kului 2 tuntia eli aika lyllerysvauhtia mentiin.. :) Tarkoitus oli mennä vain lyhyelle nopealle ja jätin otsiksen kotiin. Pikkasen tuli pilkkopimeää mutta ei se nyt niin haitannut, saipahan ainakin ihastella mieletöntä tähtitaivasta.

Tiistaina oltiin taas Aliveekkosken koululla talotreeneissä. Iiva etsi 3 valmista maalimiestä, piilot eivät olleet kovin vaikeita mutta halusin että se etsii itsenäisesti koko rakennuksessa. Hyvin meni, maalimiehet löytyivät nopeasti ja rakennuksessa yksin liikkumisessa ei ollut ongelmia.

Ady etsi vähän kauemmin, ei sillekään oltu kovin vaikeita piiloja laitettu mutta tarkennuksessa meni taas aikaa ihan reilusti.

Keskiviikkona mentiin Töölöön moikkaamaan Ellua ja Frodoa. Käytiin Ellun kanssa syömässä, Ady ja Frodo jäivät Ellun asuntoon odottamaan ja koska en uskaltanut jättää Iivaa sinne sai se odottaa autossa. Ady söi illan aikana Ellun sateenvarjon kahvan ja Iiva pureskeli Frodon vesipullon ihan muodottomaksi. Että silleen. Kiitos ja anteeksi :D

Torstaina leikittiin Toivon kanssa koirapuistossa.

Tänään päivystin ja meidän isä olikäynyt hakemassa koirat Mummolaan joskus puolenpäivän aikaan. Siinä vaiheessa kun äitini kerkesi kotiin oli Iiva pissannut 3 kertaa sisälle ja tehnyt yhdet kakat.. Se on varmaan leikkinyt Tyynen kanssa, juonut litratolkulla ja pissannut litrakaupalla.. Pääsin töistä jo 19 jälkeen niin kiiruhdin hakemaan koirat ja kerettiin kello 20 tottistelemaan. Vähänkö oli kivaa!! Ady oli ihan tulessa ja Iiva teki todella hyvää seuraamista. Se oli ihan mun reidessä kiinni, se oli suora, ja se oli HIENO!! Olisin halunnut seurauttaa sitä koko tunnin mutta maltoin mieleni ja tehtiin vain muutama muutaman minuutin treeni.

Huomenna veljeni ja sen kaveri tulevat tapetoimaan valmiiksi, itse menen töihin ja vien koirat tapetoijien jaloista Mummolaan häiriköimään.. Kun tapetit on seinässä saan vihdoin kalustettua valmiiksi.

Rakennusetsintää, pentunäyttelyt ja löpinää

Perjantaina oli rakennusetsintä harjoitukset. Ollaan saatu kaupungilta muutama uusi rakennus käyttöömme kun edelliset jäivät pois. Nyt oltiin Alivekkoskella vanhalla koululla ensimmäistä kertaa.

Iivalla oli kolme peräänjuoksua. Ensimmäistä se etsi jonkin aikaa, kävi välillä yläkerrassa ja tuli takaisin.. Toinen oli hieman helpompi, siinä oli oikeastaan tehtävänä mennä portaat alas kellariin, kolmas oli yläkerrassa.

Iiva etsii

Iiva ihmettelee

Iiva löytää

Iiva menee kellariin

Iiva kellarissa

Iiva kolmannella maalimiehellä

Adyn ensimmäinen maalimies oli portaikossa sellaisen luukun takana. Sitä hetken se ihmetteli, ilmaisi väärään suuntaan, kävi välillä yläkerrassa ja tuli takaisin ja sit jo ilmaisi oikein. Toinen maalimies oli pimeässä kellarissa, portaista piti kääntyä taakse vasemmalle ja mennä muutama metri käytävää pitkin että löytyisi. Tätä etsittiin pitkään ja hartaasti, Ady kävi kertaalleen kellarissa mutta ei mennyt riittävän syvälle. Sitten tosiaan etsittiin, etsittiin ja etsittiin. Me ei tiedetty missä maalimies oli joka oli ihan hyvä koska minä rupean aina jossain vaiheessa auttamaan koiraa kun aikaa on mielestäni mennyt riittävän kauan :). No nyt täytyi vain odottaa että Ady hoiti homman.

Eka kerta ever kun Ady ei rynnänyt etsimään, se ravasi/jolkotteli.

Sikaniska tahtoo lihapullapurkin!!

Portaikon luukku

Tänään käytiin Helsingin messukeskuksessa pentunäyttelyissä. Iivaa arvattiin 4 kertaa boxeriksi, kerran rottweileriksi ja kerran cane corsoksi. Kukaan ei kuitenkaan tullut kysymään että onko se whippet, plussaa siitä ;). Kehän ulkopuolella odoteltiin aika kauan, Iiva olisi halunnut morjenstaa jokaikisen koiran joka osui näkökehään mutta torppailin ryntäily-yrityksiä parhaani mukaan. Siellä oli paljon ihmisiä ja lapsia. Moni tuli silittelemään Iivaa ja pidin erityisesti siitä että se osasi olla niin nätisti pienten kanssa. Ady aina nuolee kaikki naamat joihin se ylettää, ja jos ei yletä niin yrittää hyppiä, ja jos ei saa hyppiä se heittäytyy selälleen ja potkii kaikilla jaloilla, minua se ei haittaa mutta vieraat ihmiset harvemmin arvostaa kun Adyn kokoinen rakastaa :).

Mutta joo, kehään, 3 bullmastiffia oli ilmoittautunut mutta ne muut 2 eivät tulleet. Iivan esiintyminen meni miten meni. Se ei oikein malttanut seistä ilman että syötin sitä jatkuvasti, en nyt muutenkaan osaa asetella koiraa seisomaan kunnolla mutta nyt siitäkään vähästä ei tullut mitään. En myöskään saanut sitä juoksemaan, Iivaa kiinnosti enemmän aarteenmetsästys. No, lisää harjoitusta vain kummallekkin, kyllä me vielä opitaan.

Tuomari tuli sanomaan että Iivassa on ikäänsäkin nähden liian vähän kaikkea :) Tässä vielä kirjallinen arvostelu:

"Kovin hentoluustoinen narttu jolla kuono saisi olla täyteläisempi ja kallo leveämpi. Hyvä kaula ja riittävä ylälinja. Runko saa vielä kehittyä. Riittävät kulmaukset, hyvät käpälät. Liikkuu kovin ahtaasti takaa voimattomalla askeleella. Takajalat jää rungon alle. Saisi olla ikäisekseen jo paljon voimakkaampi rungoltaan." Tuomari: Hilkka Salohalla.

Mitäs muuta, eikai mitään sen kummempaa. Ady on edelleen pläski vaikka olen lisännyt lenkkeilyä ja vähentänyt arkiruokaa ja nameja sekä  maalimiespalkkojen annoskokoa. Iivaa kiinnostaa hajut ihan hulluna ja se vetää kävellessä kokoajan ojaanpäin ja on täysin kykenemätön keskittymään muuhun kuin omiin mielihaluihin. Luoksetuloissa se tosin on kuin unelma. Se tulee hyvin luokse, yleensä täysillä ja käy ihan oma-aloitteisesti tosi usein ilmoittautumassa. Joskus joku haju tai Mummolan jäätyneet ja mätänevät omenapuusta pudonneet omenat kinnostaa miljoona kertaa enemmän kun minun taskunsisältö tai minu mielipide mutta kun haju tms on tutkittu niin tullaan tuhat lasissa luokse. Odotan kauhulla milloin ne luoksetulo-ongelmat alkaa. En tiedä muistanko väärin vai ylidramatisoinko mutta muistelisin että Ady oli hankala about 1½ vuotta, yleensä (tai vähemmän yleensä ;) ) Ady aina tuli, mutta se teki paljon sellaista ota kiinni jos saat jäynää tai ignoreerasi minut täysin.

Mitäs muuta, sisäsiisteydestä, parempaan päin ollaan menossa mutta kyllä saan edelleen siivota Iivan jälkiä. Välillä voi mennä viikko tai kaksi ihan siististi, mutta sitten tulee takapakkia, kuten nyt viikonloppuna, olen siivonut kahdet pissat ja kolmet kakat sisältä. Työpäivän Iiva on ollut siisti jo varmaan reilut pari kuukautta mutta joskus yö tai touhuaminen tekee sen että tekee sisälle. Ja ne ruusumarjat ehkä myös vaikuttaa, se piereskelee ja sontii siemeniä ihan hulluna ;)

Käytiin viikolla vaa'alla, Iiva painoi 30.3 kg ja Ady 46.3 kg.

Ainiin, ja onhan meillä uusi sohva!! Sohva on ihan parhautta, ja me mahdutaan siihen kaikki kolme, vaikkei ihan mitään pieniä ollakkaan. Ollaan jopa nukuttu pari yötä siinä. "Finns det hjärterum så finns det stjärterum".

Kaupungilla

Käytiin tänään pitkästä aikaa kaupungilla kävelemässä. Jätin auton Jokikadulle ja kiersin vanhankaupungin ostoskatujen kautta Rihkamakatua ylöspäin ja Mannerheiminkatua ylös pätkän ja sitten kaupunginpuistonreunaa takaisinpäin keskustan läpi takaisin Jokikadulle. Asettelin koirat asemiin ja lähdettiin kävelemään, ensimmäiset kymmenet metrit (tai ehkä sadat) meni taas niinkuin aina remmilenkeillä muistutellen ja takoen niiden päähän että ei kiskota hajujen perässä vaan kävellään sivistyneesti. Noille ei voi antaa puolta sekuntiakaan periksi, ne kuvittelee heti voivsnsa tehdä mitä lystää, ei puhettakaan että voisin mennä haistelulenkille noiden kanssa kytkettynä, ne menee kun veturit rintakehä maassa kusenhajuja impaten. Pakko vaan pistää jalkaa toisen eteen ja pysyä skarppina ettei jompikumpi kuvittele voivansa unohtaa sääntöjä.

Rihkamakatu oli paha. Tosi paha. Ady meni 2 korttelinväliä, Simolinin kulmalta Vanhalle palokunnantalolle asti kyykyssä kyttäilen ylöspäin. Ja sit se väistelee päällään aina kun pitää alittaa joku liikennemerkki tai vastaava, väistelee samalla tavalla kun nyrkkeilijät väistelee iskuja kehässä. Tällä kertaa se ei kuitenkaan singonnut kuin ehkä kerran tai kaksi, mutta yritti pysähtyä aina ennen yläpuolella vaanivaa vaaraa, sain sen tosin aina liikkeellee "gå gå gå" -käskyllä. Välillä olen joutunut vetämään sitä perässäni tai pitämän sitä lyhyessä hihnassa ja estämään pakeneminen vartalolla ja vain puskettava ohi vaarojen. Jotenkin todella sääli että siitä on tullut noin kamalan pelokas noiden yläpuolella olevien juttujen kanssa.

Mietin että teenkö itse jotain huomaamattani ja viestitän koiralle että noita kannattaa pelätä, mutta en usko sitä, usein olen jonkun kaverin kanssa ja juorutaan ihan uppoutuneen juoruiluun kun yhtäkkiä huomaan että Ady lakoaa tai sinkoilee remmin päässä, yksinäni puhun usein puhelimessa enkä huomioi mitään yläilmoissa olevia juttuja, tai teen jotain muuta puhelimella. Ollaan vaihdettu koiria niin että Ady kävelee jonkun toisen ihmisen, esimerkiksi Ellun kanssa mutta se käyttäytyy samalla tavalla, ollessani vuosi sitten ulkomailla Ady asui kaupungissa 2 viikkoa, oli silloinkin samanlainen, kyttäili ja hermoili asioita. Ollaan oltu yksin Adyn kanssa ja eri koirien kanssa mutta millään ei ole vaikutusta, yläilmoja pitää kytätä, kyykätä ja väistellä. Ainiin, ja vaikka kuinka muistelisin taaksepäin niin sen päälle ei ole koskaan tippunut mitään sadetta kummallisempaa.

Voi Ady raukkaa, se oli ihan rikkipuhkipoikki ½ tunnin kävelykierroksen jälkeen. Onneksi pääsi takaisin Micran kuningatarosaston turviin.

Ruusunmarjoja

Iiva on ihan hulluna ruusunmarjoihin, siitä lähtien kun niitä syksyllä rupesi puskissa olemaan niin Iiva on niitä rohminut. Se rupeaa vetämään hihnassa jo kymmeniä metrejä ennen puskaa ja sit se syöksähtää sinne puskaan kun on kohdilla. Iiva maiskuttaa suu vaahdossa ja piikkejä pelkäämättä. Ady on hieman skeptisempi, se syö muutaman marjan siinä ajassa kun Iiva ahmii 10. Meidän äiti sanoi että Ady söi ensimmäisenä talvenaan jäisiä ruusunmarjoja pensaasta, en itse vaan muista sitä.

Iiva kurkottelee ojan päällä oleviin marjoihin, tukeva haara-asento takajaloilla helpottaa tasapainon pitämistä ja ehkäisee ojaan tippumisen

Takajaloillaseisomista että yltää yimmälle oksalle

Eilen Adyn lempparityyppi Helena kävi täällä, Helenalla on myös nykyään koira, pieni vehnäterrieri Nelli. Nelli oli ihan syötävän suloinen, niin soma.

Koko kööri, myötäpäivään Ady, Nelli, Frodo ja Iiva

Ady nautti Helenan huomiosta ja kauhistuu Nellin röyhkeydestä, kehtaakin koskea terrierin tassulla Maailmannavankuningattaren vatsaläskejä!

Nelli, Helena ja Iiva kotoisassa olohuoneessani.. :/

Ihastuttava, eikö?!?!